Taatelipalmu - Phoenix dactylifera

Välimerentaateli (Phoenix dactylifera) on ollut viljelyksessä vuosituhansia Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä taatelien tuotantoa varten. Sen tunnistaa hieman kaarevasta rungosta, jossa on punosmainen timanttikuvio, ja jäykkien viuhkamaisten lehtien muodostamasta latvuksesta. Sitä kasvatetaan monilla alueilla koristepuuna, sillä hedelmiä muodostuu vain erittäin lämpimässä ilmastossa. Se voi myös vesoa tyvestä muodostaen pieniä varsiryhmiä.

Arecaceae-heimoon kuuluva Phoenix dactylifera sietää kuivuutta, pakkasta -10°C asti, lievästi happamia tai emäksisiä maita sekä suolasumua. Se vaatii lämpöä ja syvää, kevyttä, läpäisevää, mieluiten hiekkamaata. Parhaissa oloissa se voi saavuttaa 30 m, puutarhaviljelyssä se jää pienemmäksi. Kasvu on hidasta.

Toisin kuin Phoenix canariensis (kanariantaateli), Phoenix dactylifera muodostaa tyvestä useita varsia. Jokainen varsi saavuttaa halkaisijaltaan 30 cm, on lämpimänruskea ja peittynyt lyhyisiin kuituihin sekä näkyvään timanttikuvioon, jonka muodostavat lehtiruotien jäänteet. Varren tyvessä olevat seikkajuuret aiheuttavat huomattavaa leventymistä. Tiheä juuristo yltää veden ääreen 6 m syvyydessä.

Latvus on melko harva, koostuu 30–50 viuhkasta, joiden pituus on 4–7 m, ja ne säilyvät talven yli; yksittäisen viuhkan elinikä on 3–7 vuotta. Jokaisessa viuhkassa on 200–250 jäykkää sinivihreää lehdykkää, jotka ovat epäsäännöllisesti keskiruodin varrella. Phoenix dactylifera on kaksikotinen; vain naaraspuoliset kasvit tuottavat hedelmiä, mikäli lähistöllä on pölyttäviä koiraskasveja. Laadukas hedelmätuotanto vaatii noin 30 °C lämpötilaa, vähäistä kosteutta, niukkaa sadetta ja viileää syvää maata – olosuhteet ovat tyypilliset aavikkokeitailla. Vähemmän suotuisissa oloissa hedelmätuotanto jää pois tai on heikkolaatuista. Naaraskasvit tuottavat lihaisia, makeita hedelmärypäitä, jotka sisältävät pitkänomaisen, uurteisen siemenen.

Phoenix dactyliferaa voidaan istuttaa yksittäin nurmikolle tai riviin leudoissa ilmastoissa, sekä rannikolla että sisämaassa. Sitä viljellään laajalti Välimeren altaan ympäristössä, ja se on yhä suositumpi maisemasuunnittelijoiden ja puutarhaharrastajien keskuudessa, erityisesti Atlantin rannikolla.