Trumpettikärhö Stanislaus

Kärhö 'Stanislaus', jota myydään nimellä I AM STANISLAUS, on ruohovartinen kärhö, joka muodostaa suuren, pystyn pensasryhmän, jossa on pieniä, vaaleansinisiä, kellomaisia kukkia, joissa on kevyt tuoksu ja taakäänteiset kärjet. Sen loppukesän kukinta on korvaamaton perennareunuksissa ja pensaiden tyvellä. Erittäin talvenkestävä, se lakastuu talvella kokonaan maan tasalle ja kasvaa uudelleen kannoksesta keväällä.

Tämä lajike kuuluu leinikkikasvien heimoon ja Heracleifolia-ryhmään, joka kokoaa yhteen monivuotisia kärhöjä, pensasmaisia tai ruohovartisia, jotka eivät yleensä pysty kiinnittymään tukeen. Wim Snoeijer valitsi sen Alankomaissa vuonna 1996; J. van Zoestin taimisto toi sen markkinoille ja rekisteröi vuonna 2004. Sen nimi kunnioittaa Stanislav Hočevaria, tuolloista Belgradin arkkipiispaa. Varret nousevat vuosittain kannoksesta, saavuttaen 1,30–1,60 metrin korkeuden, ja saattavat taipua kukkien painosta; ne nuupahtavat vähemmän, kun ne kietoutuvat pensaiden oksien läpi tai niitä tuetaan huomaamattomilla tuilla. Lehtensä pudottava lehvistö on tummanvihreä, jakautuen viiteen epäsäännöllisesti hammaslaitaiseen lehdykkään. Haarakkaat kukinnot muodostuvat kuluvan vuoden versoihin, heinäkuusta syyskuuhun. Jokainen kukka on halkaisijaltaan 2,5–3 cm, aluksi torvimainen, sitten kellomainen, ja siinä on neljä kukanosaa, jotka ovat syvänsinisiä kärjestä, vaaleampia keskeltä ja lähes valkoisia tyvestä, kiertyen taakse paljastaen valkoiset heteet, joissa on kermanväriset ponsiot. Kukinnasta leviää kevyt tuoksu, joka on havaittavissa, kun useampi kukka on auki. Tämä kärhö kestää pakkasta -20 °C:een asti hyvin läpäisevässä maaperässä, mutta osoittautuu vähemmän kestäväksi jatkuvasti kuivissa tai vettyneissä olosuhteissa.

Suuressa reunuksessa 'Stanislaus' voi nojata vanhaan ruusuun 'Felicia', jonka hopeanpunertavat, aprikoosinsävyiset tertut kukkivat suuren osan kesästä. Isotähtiputki 'Roma' sopii etualalle syysleimun 'Graf Zeppelin' kanssa. Sen voi yhdistää myös kärhön 'Mrs Robert Brydon' kanssa, jonka hyvin vaalean laventelinsiniset, lähes valkokeskiset kukat eroavat riittävästi, ja sen pidemmät varret leviävät laajemmalle sopien maanpeitekasviksi suurten pensaiden väliin. Kaikki nämä kasvit suosivat humuspitoista, ravinteikasta maaperää, joka pysyy kosteana kesällä.