Jättimarskinlilja - Eremurus robustus

Jättimarskinlilja (Eremurus robustus) on sukunsa suurin laji, ja sen kukkavarsi voi yltää kolmen metrin korkeuteen. Tämä Keski-Aasiasta kotoisin oleva perenna tuottaa korkeita vaaleanpunaisten kukkien tähkiä, jotka kukkivat alhaalta ylöspäin neljän viikon ajan keväällä. Se kukkii Himalajan sukulaistaan myöhemmin, himalajanmarskinliljaa. Royal Horticultural Society on palkinnut sen.

Eremurus robustus on kotoisin Turkestanin hiekkaniityiltä, läntiseltä Tienšanilta ja Pamirvuorilta, ja se tuotiin Euroopassa viljelyyn vuonna 1874. Se kuuluu soihtukasvien heimoon. Tämä laji on erittäin pakkasenkestävä (kestää pakkasta –20°C asti), mutta tuhoutuu märässä maassa sekä talvella että kesällä. Se voi elää noin viisitoista vuotta, jos se on hyvin vakiintunut, eikä se pidä siirtämisestä. Kasvin ensimmäinen kukinta saattaa viipyä useita vuosia.

Se on ruohovartinen kasvi, jolla on mehevä juuri, joka muistuttaa hämähäkkiä tai mustekalaa ja on halkaisijaltaan noin 30 cm. Kyseessä on mukulamainen juurakko eikä varsinainen sipuli. Keväällä esiin työntyy suuri silmu, joka muodostaa harmahtavanvihreiden, nauhamaisten lehtien ruusukkeen. Lehdet ovat 50–60 cm pitkät. Ne kuivuvat kukinnan alkaessa, kun kasvi talveutuu. Kukinta ajoittuu toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin. Kukkavarret yltävät 2,50–3 metrin korkeuteen, ja niissä on väljiä kukkatähkiä, joiden pituus on 1,10 m. Tähkät koostuvat maljamaisista, halkaisijaltaan 2–4 cm:n kukista, jotka ovat vaaleanpunaisia ja keltaisella keskustalla. Kukat avautuvat peräkkäin alhaalta ylös neljän viikon kukintajakson aikana, ja hyönteiset pölyttävät ne.

Korkeudestaan huolimatta Eremurus robustus tarvitsee harvoin tukemista. Se menestyy parhaiten hyvin hiekkaisessa, hyvin läpäisevässä maaperässä eikä siedä kilpailua viereisistä kasveista. Sopivia kumppaneita ovat koristevalkosipulit, ajuruohot, hopeayrtit ja pienet heinät.