Miekkalilja Ovatie

Tämä miekkalilja 'Ovatie' tuottaa pehmeän lämpimiä, oranssisävyisiä kukkia – terälehtien keskiosa on helmiäisoranssi, hapsuiset reunat ovat kuparisemmat, ja terälehdissä on keltainen merkki ja tummempi sydän. Siniharmaanvihreä lehvistö täydentää kukkien väriä hyvin. Se kukkii useita viikkoja ja sopii erinomaisesti suuriin perennapenkkeihin, istutettavaksi vanhojen ruusujen kanssa tai leikkokukaksi.

'Ovatie' on ruohovartinen perenna, joka kasvaa varsimukuloista. Sen leveät, miekkamaiset lehdet ovat viuhkamaisessa asennossa, ja kukkavartena se saavuttaa 120 cm korkeuden. Tiivis tähkämäinen kukinto koostuu suppilomaisista, 10 cm pitkistä kukista, jotka ovat asettuneet yksipuolisesti vankkoihin varsiin. Kukat ovat helmiäisoransseja sekoitettuna kuparinpunaiseen ja keltaiseen, ja terälehtien reunat ovat hapsuiset.

Miekkaliljojen varsimukulat sopivat hyvin yhteen rehevälehtisten kasvien kanssa; hyviä kumppaneita ovat salviat, tupakka, monarda ja lemmikit. Ne menestyvät hyvin perennapenkeissä. Leikkokukiksi varret leikataan, kun ensimmäinen kukka alkaa avautua. Istuttaminen kahden viikon välein aikaisesta keväästä kesäkuun loppuun pidentää kukintaa koko kesän ajaksi. Viljellyt miekkaliljat ovat hybridejä, jotka jaetaan kolmeen pääryhmään: Grandiflorus (suurikukkaiset), Primulinus ja Nanus.

Lajimiekkaliljoista: Lajimiekkaliljat tarjoavat vaihtoehdon puutarhureille, jotka etsivät vähemmän huoltoa vaativia kasveja. Gladiolus byzantinus kukkii pinkinpunaisena keväällä ja leviää hyvin luonnostaan. Gladiolus x colvillii kukkii useissa väreissä, yleensä merkittynä pinkillä tai punaisella nielussa. Etelänmiekkalilja on kotoisin Etelä-Euroopasta, saavuttaa 1 m korkeuden ja kukkii vaaleanpunaisin kukin, joissa on valkoisia tai punaisia juovia tai pilkkuja. Illyrianmiekkalilja tavataan Etelä-Englannista Kaukasukselle, ja se tuottaa magentanpunaisia, valkoraidallisia tähkiä, korkeus 1 m. Gladiolus imbricatus kukkii karmiininpunaisin kukin, joissa on kirkkaan valkoinen täplä, jota korostaa violetti karmiini.