Riippubegonia Orange

Begonia pendula Orange viehättää kauniilla, puoliriippuvalla kasvutavallaan ja pitkällä, kirkkaan oranssilla kukinnallaan. Taipuisat versot laskeutuvat sirosti amppeleista ja täyttävät parvekelaatikot, tuoden eloa terassin puolivarjoisiin paikkoihin.  Lajike erottuu edukseen myös huolitellussa kukkapenkissä, ryhmiin istutettuna. Jatkuva kukinta kesäkuusta lokakuuhun.

Begonia pendula Orange kuuluu begoniakasveihin (Begoniaceae) ja on yksi mukulabegonian (hybridimukulabegoniat) ryhmään kuuluvista risteymistä; sen kantamuodot ovat pääosin peräisin Andien trooppisista metsistä. Kyseessä on riippuvakasvuinen lajike, joka kasvaa täysikasvuisena noin 25–30 cm korkeaksi. Lehtensä talveksi pudottava kasvusto koostuu kiiltävistä, vuorottaisista lehdistä, joiden reunat ovat voimakkaasti liuskoittuneet; väri on oliivinvihreä ja lehtisuonet erottuvat vaaleampina. Lehtilavat ovat aina epäsymmetrisiä, ja punertavien lehtiruotien tyvellä on lehtikorvakkeet. Tämän begonian varret ovat paksut, mehikasvimaiset ja helposti katkeavat. Hedekukat ovat yksinkertaisia, 4-terälehtisiä ja maljamaisia, kun taas emikukat ovat hyvin kerrottuja, 3–4 cm leveitä, ja niissä on poimuiset, kreppipaperimaiset terälehdet puhtaan oranssissa sävyssä. Kukinnan jälkeen, joka jatkuu keskeytyksettä kesäkuusta lokakuuhun, kasvi siirtyy lepotilaan. Mukuloita viljellään kuten daalioiden mukuloita.

Begoniat ovat vertaansa vailla tuomaan väriä varjoisiin paikkoihin. Ne sopivat yhtä hyvin huoliteltuihin istutusalueisiin kevyempien kukkijoiden, kuten lobelioiden tai lemmikkien, seuraan, kuin myös ruukkuistutuksiin terassille tai kukka-amppeleihin. Tämä lajike  korostuu erityisen hyvin Dichondra Silver Fallsin pienilehtisen hopeanharmaan kasvuston sekä Diamond Frost -tyräkin hyvin pienten valkoisten kukkien rinnalla, suurissa ruukuissa talvipuutarhassa tai verannalla. Lopuksi on hyvä tietää, että on olemassa myös talvenkestäviä begonioita, kuten Begonia grandis.