Ruokaparsa Rambo

Parsa 'Rambo Green' on puolivarhainen lajike, jossa yhdistyvät korkea tuotto, suurikokoiset kuorimista vailla olevat versot ja erinomainen maku. Se on vähemmän altis taudeille ja sietää hieman raskasta ja kosteaa maata. Sitä voidaan kasvattaa myös valkoisena parsana, kun se suojataan valolta. Juurakot istutetaan maalis–huhtikuussa, kun maa on valmisteltu edellisenä syksynä. Ensimmäinen sato korjataan vasta kolmantena vuonna, minkä jälkeen satoa korjataan vuosittain huhtikuusta kesäkuuhun 10–15 vuoden ajan.

Parsa (Asparagus officinalis) väritys riippuu valon määrästä. Valkoinen parsa kasvaa kokonaan maan alla ja nostetaan heti, kun verson kärki on maan pinnan tasalla. Violetti parsa nostetaan, kun kärki on juuri työntynyt esiin – siinä on violetti pää ja valkoinen varsi. Vihreä parsa kasvaa täydessä valossa ja vihertyy fotosynteesin vaikutuksesta. Jokainen lajike tuottaa joko valkoisia tai vihreitä versoja kasvatustavasta riippuen.

Parsa on runsaskuituinen ja sisältää B9-vitamiinia sekä kivennäisaineita. Sitä voi nauttia kylmänä (majoneesin tai vinegretin kanssa) tai kuumana (keitossa, munakkaassa, paistoksena, vuokana, kastikkeena). Vihreällä parsalla on hieman voimakkaampi maku, eikä sitä tarvitse kuoria.

Sadonkorjuu: Sato korjataan touko–kesäkuussa (varhaislajikkeilla huhtikuusta alkaen), kun versot ovat vähintään 1 cm:n paksuisia. Valkoisten ja violettien versojen nostoon käytetään parsaveistä; vihreät versot voi napsaista poikki käsin. Ensimmäisinä kahtena vuonna ei korjata lainkaan. Kolmantena vuonna poimitaan joka toinen verso. Neljännestä vuodesta alkaen korjataan vain 2/3 versoista, jotta kasvi voi kehittyä edelleen.

Säilytys: Parasta makua varten parsa kannattaa nauttia pian sadonkorjuun jälkeen. Se säilyy jääkaapissa muutaman päivän kosteaan liinaan käärittynä, ja pidempiaikaista säilytystä varten sen voi pakastaa tai säilöä.

Puutarhurin vinkki: Kolmannesta vuodesta alkaen rivien väliin voi kylvää viherlannoitusta, joka tuo typpeä ja vähentää rikkaruohoja. Vältä apiloita ja sinimailasta, jotka ovat herkkiä violetille rizoktonialle – samoin kuin parsa. Viherlannoitus niitetään syksyllä ja käännetään maan pintaan.

Ikä: Juurakot ovat jo 2-vuotiaita, ja ne voivat alkaa tuottaa satoa kolmantena vuonna.