Kiinanpukinpensas - Lycium chinense
Kiinanpukinpensas - Lycium chinense
Kiinanpukinpensas - Lycium chinense
Kiinanpukinpensas - Lycium chinense
Kiinanpukinpensas - Lycium chinense
Lycium chinense
kiinanpukinpensas
Kotiinkuljetus tai noutopisteeseen (riippuen koosta ja kohteesta)
Tärkeää: maasi tulliviranomaiset saattavat veloittaa sinulta tullimaksuja toimituksen yhteydessä.
Valitse toimituspäiväsi,
ja valitse päivämäärä ostoskorissa
12 kuukautta kuukauden kasvuunlähtötakuu tälle kasville
Lisätietoja
Takaamme kasvien laadun koko kasvukauden ajan.
Korvaamme omalla kustannuksellamme kaikki kasvit, jotka eivät ole elpyneet normaaleissa ilmasto- ja istutusolosuhteissa.
Kuvaus
Kiinanpukinpensas (Lycium chinensis), yleisesti tunnettu nimellä goji, on lehtensä pudottava pensas, jolla on tuuheat, hieman piikikkäät, kaarevat varret. Alkukesällä ilmaantuu pieniä vaaleanpunavioletteja kukkia, joita seuraavat aikaisin syksyllä soikeat, punaoranssit marjat, jotka ovat runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita ja antioksidantteja sisältäviä. Kestävä ja helppohoitoinen, se kannattaa ohjata kasvamaan seinää, aitaa tai muuta tukea vasten ja leikata säännöllisesti marjojen poimimisen helpottamiseksi.
Lycium chinensis (tai Lycium chinense) kuuluu koisokasvien heimoon. Se jakaa nimen goji läheisen sukulaistensa Lycium barbarum eli goji-marjan kanssa.
Lycium chinensis on kotoisin Kiinasta. Se muodostaa tuuhean pensaan, jolla on pitkät, kaarevat, maata pitkin ryömivät varret, saavuttaen noin 1,80 metrin korkeuden ja 1,50 metrin leveyden. Koska se on hieman piikikäs, se on parasta kasvattaa seinää, aitaa tai tukea vasten ja leikata kasvun rajoittamiseksi ja marjojen poimimisen helpottamiseksi. Se harvenee tyvestä ja kärsii usein härmätaudista, jolloin lehdet saavat harmahtavan valkoisen sävyn, vaikkei se merkittävästi vaikuta satoon. Lehvistö on lehtensä pudottavaa, kirkkaan vihreää nuorena, vanhetessaan harmaanvihreää; lehdet ovat soikeita, noin 3–4 cm pitkiä ja 1–2 cm leveitä. Kukinta tapahtuu kesä-heinäkuussa, joskus elokuussa, ja kukat ovat putkimaisia, tähdenmuotoisia, kaksineuvoisia, halkaisijaltaan 10 mm, väriltään tummanpunaisia purppuraan. Itsepölytteinen, se tuottaa hedelmiä noin 3 vuoden kuluttua. Kukkia seuraavat soikeat marjat, jotka tuleentuvat vihreästä oranssiksi, noin 18 mm pitkät. Marjat ovat syötäviä kypsinä, syyskuusta marraskuuhun; kuivatut, täysin kypsänä poimitut marjat ovat suositeltavia, sillä solaniinipitoisuus hedelmälihassa vähenee täysikypsyydessä.
Hedelmä sisältää runsaasti hiilihydraatteja, proteiineja, kalsiumia, kaliumia, rautaa, seleeniä, E-, B2-, C-vitamiineja ja beetakaroteenia. Tutkimukset osoittavat hedelmälihassa olevan antioksidanttisia ominaisuuksia.
Kestää pakkasta -20°C:een asti, Lycium chinensis sietää kuivuutta ja sopeutuu useimpiin ilmastoihin, vaikka tuottoisuus lisääntyy hieman kosteassa maaperässä. Sen voi ohjata kasvamaan köynnössäleikköä vasten tai yhdistää punaherukoiden, tarhakarhunvatukoiden, pippurilimopuun (Zanthoxylum piperitum) tai punamarjakanukka 'Schönbrunner Gourmet Dirndl' kanssa.
{$dispatch("open-modal-content", "#customer-report");}, text: "Please login to report the error." })' class="flex justify-end items-center gap-1 mt-8 mb-12 text-sm cursor-pointer" > Ilmoita virheestä tällä sivulla
Kiinanpukinpensas - Lycium chinense kuvina...
Kasvutapa
Hedelmä
Kukinta
Lehvistö
Kasvitiede
Lycium
chinense
Solanaceae
kiinanpukinpensas
Kiina
Istutus ja hoito
Kiinanpukinpensas pitää syvistä, mieluiten emäksisistä maista ja tarvitsee aurinkoisen kasvupaikan hedelmöityäkseen hyvin. Se on kestävä kasvi, joka kestää pakkasta -20°C asti, mutta on herkkä hallalle ollessaan vielä vihreä ja muodostamatta puumaista runkoa. Istutettaessa kaivetaan 50 cm kokoinen kuoppa joka suuntaan. Raskaaseen maahan laitetaan kerros soraa tai karkeaa hiekkaa, ja päälle sekoitetaan alkuperäistä multaa hyvälaatuisen kompostimullan ja murskattua sarviainesta sisältävän pussin kanssa. Tätä kasvia voidaan kasvattaa pensaana maassa tai ohjata tukemaan, koska se tuottaa pitkiä puutuvia kiipeileviä varsia. Säännöllinen kastelu istutuksen jälkeen on tarpeen hyvän juurtumisen varmistamiseksi. Pieni sato voidaan korjata aikaisintaan kahden vuoden, ja täysi sato neljän vuoden kuluttua. Kasvi on itsesiittoinen eli se ei tarvitse toista kasvia pölytykseen hedelmöityäkseen. Kiinanpukinpensasta voi vaivata härmätauti, mikroskooppinen sieni, joka muodostaa vaaleita, valkoisia täpliä lehdille, yleensä vaikuttamatta hedelmätuotantoon. Vakavan esiintymän sattuessa kasvia voidaan käsitellä rikillä, huolehtien samalla sadonkorjuun varoajan noudattamisesta.
Nuoret kiinanpukinpensaan taimet kasvavat nopeasti täydessä auringossa, usein useita senttimetrejä viikossa. Aluksi ne näyttävät venyvän ja muodostavat ajoittain epämuotoisia lehtiä, mutta ne kasvavat lopulliseen pitkään ja hoikkaan muotoonsa. Haaroittumisen edistämiseksi voi olla hyödyllistä latvoa kasvin kärki muutaman senttimetrin päästä latvasta. Tämä vahvistaa kasvin runkoa ja mahdollistaa useiden sivuttaishaarojen syntymisen joko tyvestä tai latvontakohdasta. On suositeltavaa leikata kasvia vuosittain talven jälkeen, jotta tyvi ei paljastu.
Milloin istuttaa?
Mihin paikkaan?
Hoito-ohjeet
Tästä tuotteesta ei ole vielä arvosteluja. Jaa kokemuksesi ensimmäisenä.
Viimeksi katsotut tuotteet
Etkö löytänyt etsimääsi?
Talvenkestävyys tarkoittaa alinta talvilämpötilaa, jonka kasvi kestää vaurioitumatta tai kuolematta. Tämä kestävyys riippuu kuitenkin kasvupaikasta (suojaisella alueella, kuten patiolla), suojauksista (talvipeite) ja maaperän tyypistä (kestävyys paranee hyvin vettä läpäisevässä maaperässä).
Verkkosivuillamme ilmoitettu kukinta-aika koskee alueita, jotka sijaitsevat USDA-vyöhykkeellä 6a (etelärannikko ja saaristo: Helsinki, Turku, Tampere, Espoo, Vantaa).
Kukinta-aika vaihtelee asuinpaikkasi mukaan:
- Maan sisä- ja itäosissa (Jyväskylä, Kuopio, Joensuu, Mikkeli, Lahti) kukinta viivästyy 2–4 viikkoa ilmoitettuihin päivämääriin verrattuna, koska talvet ovat ankarampia, maaperä sulaa myöhemmin ja keväthallat ovat yleisiä toukokuuhun asti.
- Pohjois-Suomessa ja Lapissa (Oulu, Kemi, Rovaniemi, Sodankylä, Ivalo) kukinta viivästyy 6–10 viikkoa. Se tapahtuu pääasiassa kesäkuun ja elokuun välillä, sillä kasvukausi on hyvin lyhyt. Pakkasia voi esiintyä vielä kesäkuussa ja jo elokuussa.
Verkkosivuillamme mainittu istutusajankohta koskee alueita, jotka kuuluvat USDA-vyöhykkeeseen 6a (etelärannikko ja saaristo: Helsinki, Turku, Tampere, Espoo, Vantaa).
Istutusajat vaihtelevat asuinpaikkasi mukaan:
- Maan sisä- ja itäosissa (Jyväskylä, Kuopio, Joensuu, Mikkeli, Lahti) viivästä istutusta keväällä 2–4 viikkoa ja aikaista sitä syksyllä 2–3 viikkoa ilmoitettuihin päivämääriin verrattuna, jotta vältät myöhäiskevään yöpakkaset ja syyskuun alkupuolella esiintyvät varhaiset pakkaset.
- Pohjois-Suomessa ja Lapissa (Oulu, Kemi, Rovaniemi, Sodankylä, Ivalo) istutusajankohta on hyvin lyhyt ajanjakso: istutus on ehdottomasti tehtävä vasta loppukeväästä (toukokuun lopussa–kesäkuussa), kun lumi on sulanut kokonaan ja viimeiset pakkasvaarat ovat ohi. Syksyistä istutusta ei suositella, sillä Lapin sisäosissa ensimmäiset pakkaset alkavat jo elokuussa.
Verkkosivustollamme ilmoitettu sadonkorjuuaika koskee USDA:n vyöhykkeen 8 maita ja alueita (Ranska, Englanti, Irlanti, Alankomaat).
Kylmemmillä alueilla (Skandinavia, Puola, Itävalta...) hedelmien ja vihannesten sadonkorjuu tapahtuu todennäköisesti 3–4 viikkoa myöhemmin.
Lämpimimmillä alueilla (Italia, Espanja, Kreikka jne.) sadonkorjuu tapahtuu todennäköisesti aikaisemmin, sääolosuhteista riippuen.
Verkkosivustollamme ilmoitetut kylvöajat koskevat maita ja alueita, jotka sijaitsevat USDA:n vyöhykkeellä 8 (Ranska, Iso-Britannia, Irlanti, Alankomaat).
Kylmemmillä alueilla (Skandinavia, Puola, Itävalta...) viivästytä ulkokylvöä 3–4 viikkoa tai kylvä kasvihuoneeseen.
Lämpimämmissä ilmastoissa (Italia, Espanja, Kreikka jne.) siirrä ulkokylvöä muutamalla viikolla aikaisemmaksi.
Lauhkeassa ilmastossa keväällä kukkivat pensaat (onnenpensaat, pensasangervot jne.) on leikattava heti kukinnan jälkeen.
Kesällä kukkivat pensaat (kiinankutriot, piiskat jne.) voidaan leikata talvella tai keväällä.
Tyypillisesti kylmillä alueilla ja kylmälle arkoja kasveja on hyvä leikata vasta, kun pakkaset ovat ohi.