Imeläkirsikka Büttners Rote Knorpelkirsche

Imeläkirsikka 'Büttners Rote Knorpelkirsche' on historiallinen kirsikkalajike, jota on arvostettu yli kahden vuosisadan ajan sen makeista kirsikoista, joilla on yllättävä vesimelonin aromi. Se muodostaa keskikokoisen, pyramidimaisen puun, ja se on helppohoitoinen, viihtyen hieman kosteassa maassa aurinkoisella paikalla. Lajike ei ole itsesatoinen, vaan se tarvitsee toisen lajikkeen pölyttäjäkseen.

'Büttners Rote Knorpelkirsche' löydettiin vuonna 1795 Pohjois-Saksassa Hallen läheltä Carl Gottlieb Büttnerin toimesta, mistä sen nimi, joka on käännettävissä "Büttnerin punainen rustokirsikka". 2000-luvun alussa se nimettiin uudelleen 'Altenburger Melonenkirsche' ("Altenburgin melonikirsikka") viitaten hedelmien erottuvaan makuun. Puu saavuttaa 5–6 metrin korkeuden ja 4–5 metrin leveyden, kasvuvauhdiltaan melko nopea (40–60 cm vuodessa), ja sillä on kartiomainen tai pyramidimainen kasvutapa. Huhti–toukokuussa se tuottaa valkoisia, yksinkertaisia kukkia, jotka ovat itsesteriilejä. Lähelle on istutettava pölyttäjälajike, kuten 'Hedelfingen', 'Regina', 'Kordia', 'Stella', 'Van', 'Schneiders späte Knorpelkirsche', 'Große schwarze Knorpelkirsche', 'Kassins Frühe' tai 'Burlat'. Pölytyksen jälkeen kukista kehittyy suuria, keltaisia hedelmiä, jotka punertavat aurinkoon suuntautuneelta puoleltaan. Suuret, sydämenmuotoiset kirsikat ovat kiiltäviä, 5 cm:n pituisissa perissä, ja ne voidaan korjata kesäkuun lopusta alkaen. Kohtalaisen mehukas keltainen hedelmäliha on hyvin makeaa, hieman happamuutta ja erottuva vesimelonin aromi. Lähes väritön mehu mahdollistaa hedelmän nauttimisen ilman tahrimisriskiä. Sato on runsas ja säännöllinen vuodesta toiseen.

Erittäin kestävä ja menestyvä jopa korkeilla paikoilla, Prunus avium 'Büttners Rote Knorpelkirsche' sopii puutarhaistutukseen joko yksittäispuuna nurmikolla tai osana pientä hedelmätarhaa. Sopivia seurakasveja ovat esimerkiksi 'Mirabelle de Nancy' -luumupuu, vadelmapensaat, lännenpunaherukkapensaat tai mispelipuu (Mespilus germanica).