Litulaukka - Alliaria petiolata

Litulaukka (Alliaria petiolata) on kaksivuotinen kasvi, joka on sekä syötävä että lääkekasvi. Sen lehdillä on hienoinen valkosipulin maku, kevään varret maistuvat hieman kaalilta ja juuri muistuttaa retiisiä maun puolesta. Lehtiä voi silputa hienoksi salaatteihin, käyttää maustevoihin tai lisätä pestoon. Siemeniä voidaan käyttää mausteena sinapin tapaan. Tämä unohdettu maustekasvi ansaitsee paikan puutarhassa.

Litulaukka kuuluu ristikukkaiskasvien heimoon yhdessä rypsinsiemenen, sinapin ja vesikrassin kanssa. Se on kestävä kaksivuotinen kasvi, joka on yleinen Euroopassa pensaidoissa, joutomailla, pientareilla ja tiheiköissä, enimmäkseen kalkkipitoisella ja savimaalla. Ensimmäisenä vuonna se muodostaa mättään sydämenmuotoisia, aaltoilevia lehtiä, joista murskattaessa tulee valkosipulin tuoksu. Se kukkii toisena vuonna huhti–kesäkuussa. Varret saavuttavat keskimäärin 60 cm:n korkeuden. Haaroittuneissa kukinnoissa on ristimäisiä valkoisia kukkia, jotka hyönteiset pölyttävät, ja niitä seuraavat pitkät lidut, joiden siemenet voidaan korjata ja kylvää maalis–elokuussa seuraavana vuonna. Kasvi kuolee siementen tuotannon jälkeen, mutta se voi jatkaa kasvua maanalaisen versomisen kautta juuresta.

Sato: lehtiä kerätään tarpeen mukaan; kevään nuoret lehdet ja varret ovat miedompia kuin kesän kasvu. Käytä tuoreet lehdet samana päivänä. Juuret voidaan kerätä ennen kukintaa.

Käyttö: silppua raakoja lehtiä salaatteihin, maustevoihin tai pestoon. Juuria voi nauttia kuten retiisejä. Litulaukka ei aiheuta valkosipulille ominaista pahanhajuista hengitystä.

Litulaukka viihtyy irtonaisessa, kompostimullalla rikastetussa maassa, joka pidetään hieman kosteana mutta ei märkänä kasvu- ja kukintakauden ajan. Istuta aurinkoiseen paikkaan; kevyt iltapäivän varjo keskikesällä pitää lehdet mureampina.

Vinkit: kylvä kerätyt siemenet syksyllä tai aikaisin keväällä, sillä ne tarvitsevat kylmää itääkseen. Kastele säännöllisesti kuivina kesinä.