Ruostekukka Zambesi

Crocosmia (x) crocosmiiflora ’Zambesi’ on voimakaskasvuinen ja näyttävä montbretia-lajike, joka tekee suuren vaikutuksen kesäkukkapenkissä. Sen pitkissä kukkavanoissa on kookkaat kukat, jotka muistuttavat hieman pieniä päivänliljoja muodoltaan ja keltaoranssilta, oranssiraidalliselta väriltään. Tämä suurikokoinen, kormillinen monivuotinen kasvi kukkii runsaasti, mutta on heikosti säänkestävä talven kosteissa maissa. Sen sijaan sitä voi kasvattaa vaivatta kesäkukkana aurinkoisella paikalla, tuoreessa maaperässä, joka on kuitenkin läpäisevä koko kasvukauden ajan. Kukat ovat myös erittäin kauniita maljakossa.

Crocosmia (x) crocosmiiflora on Etelä-Afrikasta kotoisin oleva, kormillinen, ruohovartinen monivuotinen kasvi kurjenmiekkakasvien (Iridaceae) heimosta. Sen jalosti Ranskassa Victor Lemoine noin vuonna 1880. Se muistuttaa paljon gladiolusta. Puutarhojemme montbretioiden esivanhemmat tarvitsevat runsaasti kosteutta koko kasvun ja kukinnan ajan, sillä ne ovat peräisin alueilta, joilla kesäsateet ovat runsaita. Ne viihtyvät myös kompostipitoisessa, ravinteikkaassa maassa.

Vuonna 2008 rekisteröity ’Zambesi’ muodostaa keväällä joustavan tyvilehtitupsun, 50–60 cm korkean, ja tuottaa heinä–syyskuussa kaarimaisen, vihreänpronssisen kukkavarren, joka on 1–1,10 m korkea. Kukkavarressa on vaakasuuntainen, haarova tähkä, jossa on lukuisia oransseja kukkanuppuja. Ne avautuvat noin 5 cm:n läpimittaisiksi kukiksi, jotka koostuvat kuudesta kehälehdestä. Kehälehdissä on keskellä voimakkaan oranssi juova, joka jatkuu renkaana kukan nielun ympärillä. Hieman läpikuultava rakenne antaa auringon korostaa näitä lämpimiä sävyjä. Tummanvihreät lehdet ovat miekkamaiset. Lehden pinta on poimuinen ja voimakassuoninen, ja lehdet levittäytyvät viuhkaksi tai melko tiheäksi kimppumaiseksi kasvustoksi kasvin tyveltä. Crocosmian varastoelin on kormi eli maanalainen valesipuli, joka näyttää sipulilta mutta muodostuu todellisuudessa paksuuntuneesta varresta, jota peittävät suomumaiset lehdet. Maanpäällinen osa häviää talveksi, ja kormi siirtyy lepotilaan mieluiten kuivassa maassa.

Sipulin ja juurakon välimuotoina montbretia-kasvit ovat kesän tunnusmerkkejä. Helppohoitoisina, voimakaskasvuisina ja vaatimattomina ne istutetaan aurinkoon rehevään ja tuoreeseen maaperään. Niiden kirkkaat keltaiset, oranssit tai punaiset sävyt muodostavat puutarhaan iloisia väriläiskiä. Ne ovat upeita yhdessä kesäkukkien tai pensaiden kanssa ja sopivat erinomaisesti luonnonmukaisiin istutuksiin, monivuotisten kasvien (Verbena bonariensis, Verbena hastata) tai heinäkasvien (Stipa tenuifolia, Panicum virgatum ’Kulsenmoor’...) joukkoon. Kun ne viihtyvät avomaalla – kuten erityisen hyvin Bretagnen ilmastossa – aurinkoisella kasvupaikalla ja läpäisevässä maassa, ne lisääntyvät vuosi vuodelta ja muuttuvat joka kesä entistä näyttävämmiksi. Ne ovat myös erinomaisia kasveja kukkakimppuihin.