Ruostekukka Hellfire

Crocosmia-hybridi Hellfire® on yksi parhaista viime vuosina jalostetuista punakukkaisista montbretiakannoista. Kasvi on voimakaskasvuinen ja runsaskukkainen, ja sen tummat, lähes mustat kukkavarret kannattelevat väsymättä kukintoja, joissa on erittäin suuret, hyvin avautuvat, samettipintaiset kukat upean karmiininpunaisina vailla aavistustakaan oranssia. Kukat ovat suuremmat ja tummemmat kuin Crocosmia Lucifer -lajikkeella. Kukinta on hieman myöhäisempi kuin muilla Crocosmia-hybrideillä ja jatkuu syyskuuhun asti runsaan, iiriksiä muistuttavan lehdistön yläpuolella. Tämä poikkeuksellisen runsaskukkainen kasvi on helppo kasvattaa kuten miekkaliljaa: aurinkoisella kasvupaikalla ja tuoreessa maaperässä. Näyttävät kukat erottuvat hyvin perennapenkeissä, mutta myös ruukuissa sekä kukkakimpuissa.

Crocosmia on Etelä-Afrikasta kotoisin oleva, mukulamainen ruohovartinen monivuotinen kasvi iiriskasvien (Iridaceae) heimosta. Se muistuttaa paljon miekkaliljaa ja sitä viljellään samalla tavoin muualla kuin kaikkein leudoimmilla alueilla. Luonnossa crocosmiat kasvavat auringossa maaperässä, joka on kesällä tuore ja talvella kuivempi.

Englannissa hiljattain jalostettu 'Hellfire' tarjoaa jotakin aidosti uutta. Tämä voimakaskasvuinen ja ryhdikäs kasvi muodostaa keväällä tyvilehdistä joustavan lehtitupsun, joka kasvaa noin 60 cm korkeaksi. Heinä–elokuussa se kasvattaa vahvat varret, jotka kaartuvat kevyesti, ovat hyvin tummasävyiset ja kohoavat 90 cm:stä 1 metriin. Jokaisessa varressa on haarova, enemmän tai vähemmän vaakasuora tähkä, jossa tiheässä olevat lukuisat nuput avautuvat suuriksi kukiksi, noin 6 cm:n läpimittaisiksi. Tällä lajikkeella kukat ovat leveästi suppilomaiset ja koostuvat kuudesta punaisesta terälehdestä, jotka ovat tyvestä yhtyneet putkeksi. Tummanvihreät lehdet ovat miekkamaiset. Niiden pinta on poimuinen ja voimakassuoninen, ja lehdet levittäytyvät tiheähkönä viuhkana tai kimppuna kasvin tyveltä. Crocosmian varastoelin on mätäsmäinen mukula, eli maanalainen valesipuli, joka muistuttaa sipulia mutta muodostuu todellisuudessa paksuuntuneesta varresta, jota peittävät suomumaiset lehdet.

Osin mukula, osin juurakko – montbretiat ilmentävät kesän loistoa paremmin kuin moni muu kasvi kukintansa runsauden ja iloisen värikkyyden ansiosta. Helppohoitoisina, voimakaskasvuisina ja vaatimattomina ne istutetaan aurinkoon, 10 mukulan ryhmiin, rehevään ja tuoreeseen maaperään. Niiden kirkkaat värit – keltainen, oranssi tai punainen – muodostavat puutarhaan iloisen väripinnan. Ne ovat upeita yhdessä kesäkukkien (Cosmos, nigellat, unikot) kanssa ja sopivat hyvin luonnonmukaisiin istutuksiin, kevytrakenteisten perennojen, kuten fenkolin, Baptisian, rohtosalvian tai nepetoiden seurassa. Yhdistelmä heinäkasvien kanssa onnistuu aina.

Kun ne viihtyvät avomaalla – kuten erityisen hyvin Bretagnen ilmastossa – aurinkoisessa paikassa ja läpäisevässä maassa, ne lisääntyvät vuosien mittaan ja kaunistuvat vuosi vuodelta. Ne ovat myös erinomaisia kasveja kukkakimppuihin.