Syyläkaktus - Mammillaria perbella

Mammillaria perbella on pieni, pallomainen kaktus Meksikosta. Sitä arvostetaan tiheästä, valkoisesta piikityksestään sekä purppuranpunaisista kukista, jotka asettuvat seppeleeksi. Se on heikosti säänkestävä, joten sitä kasvatetaan useimmiten ruukussa ja talvetetaan pakkaselta suojassa, etenkin rannikkoalueiden ulkopuolella, missä talvet ovat leutoja. Helppohoitoinen kasvi viihtyy auringossa erittäin läpäisevässä kasvualustassa ja tarvitsee vain niukasti kastelua. Tämä koristekaktus kasvaa usein yksittäisenä, mutta voi iän myötä muodostaa mättäitä ja hurmaa runsaalla kukinnallaan sekä vaivattomalla kasvatuksellaan.

Mammillaria perbella on monivuotinen mehikasvi ja kuuluu laajaan kaktuskasvien heimoon. Se on niin sanottu ”tyynykaktus”, jota tavataan laajalti Meksikon keskiosista aina Tyynenmeren rannikolle saakka, missä se kasvaa puolierämaisilla alueilla 1500–2800 metrin korkeudessa. Lajia esiintyy humuspitoinen maatumiskoloissa kallioiden välissä kalkkikivirinteillä. Kasvi kestää erittäin hyvin kuivuutta ja kuumuutta, mutta ei selviä -4…-6 ºC:n alapuolisista lämpötiloista, ellei kasvualusta ole täysin läpäisevä ja kuiva. Välimerellisen ilmaston ulkopuolella se kannattaa kasvattaa ruukussa, täydessä auringossa, erittäin läpäisevässä kasvualustassa, joka koostuu mullan, hiekan ja soran seoksesta. Vältä erityisesti liian kosteita olosuhteita ja liikakastelua!

Mammillaria perbella on monivuotinen, aluksi pallomainen kasvi, joka vanhemmiten voi venyä pylväsmäisemmäksi. Hitaakasvuisena se voi luontaisessa elinympäristössään yltää 16 cm:n korkeuteen ja 8 cm:n leveyteen. Viljeltynä se muodostaa kääpiömäisen tyynymättään, enintään noin 10 cm korkean ja 10 cm leveän. Kuten kaikilla mammillarioilla, pinnalla on nystyjä, jotka ovat symmetrisesti kierteisessä järjestyksessä. Tällä lajilla nystyt ovat kartiomaisia ja noin 6–7 mm pitkiä sekä 1 mm leveitä. Mattavihreässä epidermiksessä on kaksi areolia: yksi nystyn kärjessä ja toinen nystyn tyvellä. Areolat peittyvät nuorena runsaan valkoiseen huopakarvaan, minkä vuoksi kaktuksen huipun painauma pysyy lähes aina tämän ”verkon” kätkemänä. Ylemmissä areoloissa on ensimmäinen, kierteisesti ryhmittynyt rivi 14–25 valkoista piikkiä, joiden pituus on 2–4 mm, sekä toinen rivi, jossa on kaksi keskimmäistä piikkiä (4–6 mm), jäykempiä, ruskehtavia ja kärjestään tummempia. Kasvi kukkii touko–kesäkuussa; vartalon pullistuneen huipun ympärille ilmestyy näyttävä, kirkas kukkaseppele, joka koostuu pienistä, noin 1 cm:n kukista; väriltään purppuranpunaisista, keskijuovaltaan tummemmista. Kukintaa seuraavat teoriassa pienet, kirkkaanpunaiset, 1,5 cm pitkät, pitkänomaiset ja nuijamaiset hedelmät, jotka lisäävät kasvin koristearvoa. Hyönteispölytys onnistuu vain, jos kasvi viedään kasvukaudella ulos.

Välimeren rannikkoalueilla Mammillaria perbella sopii kuivaan ja aurinkoiseen kivikkopuutarhaan tai karuun, kuivaan rinteeseen. Muualla se istutetaan ruukkuun, joka siirretään suojaan ensimmäisten kylmien tultua, ja kastelu lopetetaan talveksi keväisen kasvun käynnistymiseen saakka. Sen seuraan sopivat muut kaktukset, kuten Echinocactus grusonii, Ferocactus-lajit, Astrophytum tai muut Mammillaria-lajit, joista voi koota miniatyyrisen aavikkopuutarhan. Kasvin voi myös asettaa esille yksittäin ikkunalaudalle.