Neidonrosmikki - Westringia fruticosa

Neidonrosmikki (Westringia fruticosa), aiemmin tunnettu nimellä Westringia rosmariniformis, tunnetaan myös nimellä australianrosmariini, koska se muistuttaa rohtorosmariinia. Tämä pensas kuuluu Lamiaceae-heimoon, ja sillä on ainavihantia, neulasmaisia lehtiä, jotka ovat harmaanvihreitä ja alta valkoisia, sekä pieniä kaksihuulisia kukkia, jotka ovat vaaleanmalvanvärisistä valkoisiin, hieman rohtorosmariinin kukkia suuremmat ja kurkussa on violetteja pilkkuja. Sen kukinta-aika on huomattavan pitkä: runsas keväällä, satunnaisempi kesällä ja jatkuva ympäri vuoden viileässä, kosteassa maassa. Se on hieman vähemmän kestävä kuin tavallinen rohtorosmariini, ja se on parasta kasvattaa maaperässä vain leudoimmilla alueilla.

Kotoisin Itä-Australiasta ja Uuden Etelä-Walesin eteläosasta, neidonrosmikki suosii läpäisevää, kuivaa ja hieman hapanta maaperää. Sillä on pyöreä, hieman levittäytyvä kasvutapa ja jäykät, nelikulmaiset oksat. Aikuinen yksilö saavuttaa keskimäärin 1,2 metrin korkeuden ja leveyden, mutta se voi saavuttaa 2 m tai enemmän suotuisissa olosuhteissa. Sen ainavihannat lehdet ovat hyvin kapeat ja tasasoukat, pituudeltaan 1,5–2,5 cm, jäykät, järjestäytyneet kiehkuroina 3–5 kappaleen ryhmissä, päältä tummanvihreät ja alta valkohuopaiset. Kukinta kestää toukokuusta syyskuuhun. Yksittäiset kaksihuuliset kukat ilmestyvät lehtihankoihin oksien päissä, halkaisijaltaan 8–15 mm, vaalean sinertävänvalkoisesta hyvin vaaleaan malvaan, usein violetilla pilkutuksella kurkussa.

Neidonrosmikki sietää vaihtelevia maaperäolosuhteita, kestää kuivuutta ja merituulen suolasuihketta. Se voi tuhoutua -5 °C lämpötilassa, jos maaperä on huonosti vettä läpäisevää. Se vaatii vähän hoitoa lukuun ottamatta vuotuista leikkausta lopputalvella kompaktin, pyöreän muotonsa säilyttämiseksi. Se muodostaa viehättäviä pensasaitoja merenranta-alueilla ja sopii hyvin yhteen leutojen ilmastojen pensaiden kanssa, kuten tuoksioiden, akaasioiden, oleanterien, norjalamppuharjojen, ruusumyyttien, kaarnamyyttien ja silkkipuiden kanssa. Kylmemmillä alueilla ruukkukasvatus mahdollistaa pensaan talvehtimisen kylmässä kasvihuoneessa tai valoisassa, vähän lämmitetyssä ansarissa.