Babiana stricta

Babiana stricta, jota kutsutaan myös nimillä babiana ja paviaanikukka, on viehättävä pieni sipulikasvi, joka on puutarhureille melko tuntematon – todennäköisesti heikon kestävyytensä ja viljelyvaatimustensa vuoksi. Se on miekkaliljojen ja ixioiden sukulainen, eteläafrikkalaista alkuperää, ja viihtyy välimerellisessä tai leudossa meri-ilmastossa. Sen karvainen, miekkaliljaa muistuttava lehdistö alkaa kehittyä jo syksyllä, ja lievästi tuoksuva, kasvilajikkeesta riippuen vaihtelevan värinen kukinta ajoittuu varhaiskevääseen. Se on hurmaava aurinkoisessa kivikkopuutarhassa tai kohopenkissä, ja se luonnonvaraistuu viihtyessään: kevyessä, ravinteikkaassa, talvella ja kesällä melko kuivassa maassa sekä auringossa, joka ei paahda. Helppo ruukkuviljely mahdollistaa kukinnan ihailemisen läheltä sekä kasvin suojaamisen talvipakkasilta ja kesällä liialta kosteudelta.

Jos Babiana stricta tunnetaan paviaanikukkana, se johtuu siitä, että nämä apinat pitävät sen mukuloista ja kaivavat ne innokkaasti esiin kukinnan aikaan. Sitä kutsutaan myös nimellä sininen freesia, koska kukat muistuttavat freesian kukkia ja niiden sininen väri puuttuu freesioilta. Tämä kasvitieteellinen laji on kotoisin Etelä-Afrikan Kapmaan alueelta, jossa vallitsee välimerenilmasto. Osa pitää sitä Babiana disticha -lajin alalajina. Kasvi on palkittu Englannin Royal Horticultural Societyn toimesta. Sen kestävyys on noin -7 °C.

Sen maanalainen varastoelin on mukula. Se on eräänlainen sipuli, jota peittää kuitumainen kuori, ja joka päättyy pitkähköön, niin ikään kuitumaiseen ”kaulaan”. Kasvu alkaa syksyllä sateiden palatessa. Maasta nousee miekkamaisia, yhdensuuntaissuonisia lehtiä, joiden pinnalla on kevyt nukka ja jotka tuntuvat pehmeiltä. Kukin lehti on 4–12 cm pitkä ja väriltään keskivihreä. Maaliskuusta toukokuuhun ilmastosta riippuen kasvi kasvattaa keskimäärin 20 cm korkean kukkavanan, jossa on vähintään 6 kukkaa, noin 5 cm leveitä. Jokaisessa kukassa on 6 kehälehteä, jotka muodostavat maljamaisen muodon ja avautuvat hieman tähdenomaisesti. Väriskaalaan kuuluvat valkoinen sekä useat mauven sävyt, violetti, vaaleanpunainen ja purppura. Kukinta tuoksuu miellyttävästi sitruunalle. Hyönteispölytyksen jälkeen muodostuu hedelmiä, joiden sisällä on hyvin kovia mustia siemeniä. Lehdet kuivuvat kesän kuivuuden ja lämmön myötä, kun kasvi siirtyy lepoon.

Leudossa meri-ilmastossa Babianaa voi kasvattaa, jos käytettävissä on hieman tilaa etelään antavan seinän juurella, talvisateilta suojassa ja läpäisevässä maassa: silloin kasvi elää useita vuosia ja lisääntyy ajan myötä. Välimerenilmastossa mukulat sijoitetaan aamuaurinkoon kevennettyyn maahan ja lisätään pieni ripaus sipulilannoitetta; alueen sademäärä sopii niille erinomaisesti. Babiana stricta sopii hyvin yhteen muiden keväällä kukkivien sipulikasvien kanssa: esimerkiksi krookusten, narsissien ja kasvitulppaanien sekä Anemone blanda -vuokkojen. Jos alueellasi on kylmiä talvia, ruukkuviljely on välttämätöntä: siirrä ruukut valoisaan, viileähköön tilaan ja vähennä kastelua. Ne voi viedä ulos terassille tai parvekkeelle huhtikuun lopulla.