Kriinumi Rosea

Crinum (x) powellii Rosea (Roseum) on epäilemättä helpoin krinum viljeltäväksi meidän oloissamme. Tämä upea hybridisipulikas asettuu kasvupaikalleen rauhallisesti, mutta kärsivällinen puutarhuri palkitaan hämmästyttävän näyttävällä vaaleanpunaisella kukinnalla. Pitkien, nauhamaisten lehtien mättäästä nousee ilmastosta riippuen kesästä syksyyn korkeita kukkavanoja, joissa voi olla jopa 15 amarylliksen kukkia muistuttavaa vaaleanpunaista kukkaa. Eksoottisesta olemuksestaan huolimatta tämä krinum on hyvin kestävä, kun maa on läpäisevä. Kasvi kasvaa vuosi vuodelta komeammaksi ja muuttuu todella majesteettiseksi. Istutuspaikka kannattaa talven ajaksi, jolloin se on tyhjä, täyttää esimerkiksi iberiksellä, cerastiumilla tai alyssumilla.

Powellin krinum, latinaksi Crinum (x) powellii, on 1800-luvulla Englannissa jalostettu puutarhahybridi. Se on kahden eteläafrikkalaisen lajin, Crinum bulbispermumin ja C. moorein risteymä. Kaikki nämä kasvit kuuluvat amarylliskasveihin (Amaryllidaceae). Kasvu on melko hidasta: kukinta voi alkaa jo varsin nuorilla kasveilla, mutta se pääsee täyteen loistoonsa vasta noin 5 vuoden kasvatuksen jälkeen. Ajan myötä kasvi leviää maanalaisilla sivusipuleilla ja voi peittää 80 cm–1 m, ja kukat nousevat noin 80 cm:n korkeudelle.

'Roseum'-muoto erottuu selkeämmän vaaleanpunaisesta kukinnastaan sekä täydessä kukassa avoimemmista kukista. Kasvi muodostaa mättään suuresta, päärynänmuotoisesta sipulista, jonka yläosassa on lehtien tyvien limittäisestä asettumisesta muodostuva kaula. Tämä varastoelin voi aikanaan kasvaa 15 cm:n läpimittaiseksi. Lehdistö kehittyy keväällä. Se koostuu pitkistä, notkeista, rinnakkaissuonikkaista, kirkkaan vaaleanvihreistä nauhalehdistä. Kukin lehti voi kasvaa 80 cm:stä jopa 1,20 metriin. Lehdet ovat tyveltään tupelliset ja asettuvat keskiakselin ympärille, mikä erottaa krinumin sen sukulaisesta Amaryllis belladonasta, jolla lehdet ovat kahdessa rivissä. Kukinta alkaa yleensä loppukesällä, elo–syyskuussa. Täysikasvuinen sipuli tuottaa 2–3 kukkavartta, keskimäärin noin 80 cm korkeita. Jokainen kukkavarsi kantaa sarjakukintona jopa 15 leveäsuista, torvimaisen avautuvaa kukkaa, 10–13 cm pitkiä ja leveitä. Kukassa on 6 hieman pehmeää, karkinväristä terälehteä ja keskellä selvästi esiin työntyvät heteet. Tuoksu on hienovarainen, ja siinä on vaniljaa ja appelsiinia muistuttavia vivahteita. Krinum juurtuu hyvin syvälle eikä pidä siirtämisestä.

Crinum powellii Rose on kasvi, jonka sipuli kestää -12 °C suojaavan katteen alla: avomaalla kasvattaminen on siis mahdollista monilla alueilla, kunhan sille valitaan lämmin, suojaisa paikka ja se istutetaan hyvin läpäisevään maahan, joka ei ole talvella liian märkä. Esimerkiksi Loiren pohjoispuolella se viihtyy etelään antavan seinän juurella. Lauhemmilla alueilla se on näyttävä suuressa perennaryhmässä yhdessä agapantusten, päivänliljojen ja phormiumien kanssa, mutta myös vesielementin rannoilla esimerkiksi Dieraman ja Gomphostigma virgatum ‘White Candy’ -lajikkeen seurassa. Koska maanpäällinen kasvusto häviää talveksi, tyhjäksi jäävä tila voidaan täyttää esimerkiksi hopeakuunliljalla (”corbeille d’argent”) tai iberiksellä. Juuristolle voi myös istuttaa napin syklaameja, narsisseja tai lumikelloja. Se soveltuu hyvin myös kasvatettavaksi suuressa ruukussa, jolloin sen voi talvettaa sisällä tai suojaisassa paikassa kylmimmillä alueilla.