Kattomehitähti - Sempervivum tectorum

Kattomehitähti (Sempervivum tectorum) on yksi mehitähtien suvun tunnetuimmista ja helpoimmin viljeltävistä lajeista. Lajin luontainen levinneisyysalue ulottuu Euroopan ja Marokon vuoristoihin, missä se kasvaa luonnonvaraisena kivillä, kivikoissa ja vanhoilla muureilla avoimilla, aurinkoisilla paikoilla. Tämä maksaruohokasveihin kuuluva mehikasviperenna muodostaa mattomaisia kasvustoja, joissa on pieniä, vihreitä tai punertavia ruusukkeita. Ruusukkeet ovat halkaisijaltaan 10 cm ja korkeudeltaan 10–15 cm. Rönsyversojen avulla se leviää ajan myötä jopa 60 cm leveäksi. Lehdet ovat suippoja ja ruodittomia. Ruusukkeet kukkivat 2–3 vuoden iässä, minkä jälkeen ne kuolevat, mutta ehtivät tuottaa useita sivuruusukkeita. Keskikesällä kukkavarret kohoavat 15 cm korkeuteen ja niihin kehittyy 1–5 tähtimäistä kukkaa, joissa on 8–10 tummanpunaista terälehteä. Tämän jälkeen ruusuke häviää.

Kattomehitähti viihtyy köyhässä, kuivassa, kivisessä, kallioisessa tai lievästi kalkkipitoisessa maassa, jossa harvat muut lajit menestyvät. Se kestää pakkasta hyvin alle -15 °C asti, ei vaadi lainkaan hoitoa ja pärjää pelkällä sadevedellä. Se sopii kivikkoihin, matalille muureille, ruukkuihin ja viherkatoille. Hyviä istutuskavereita ovat varjorikko, muurikello, Lewisia cotyledon, maksaruohot, ajuruohot, vuorenkilvet ja rentotyräkki.

Ominaisuuksia:

Historiallisesti kattomehitähti tunnettiin "Jupiterin partana", ja sen uskottiin suojaavan salamaniskuja vastaan. Tästä syystä sitä istutettiin perinteisesti olkikattojen harjalle.