Beschorneria septentrionalis

Beschorneria septentrionalis on Meksikon koillisosien vuorilta kotoisin oleva kasvitieteellinen laji, joka kuvattiin vuonna 1988. Sen ruusukkeena kasvavat kapeat, joustavat lehdet muistuttavat läheisesti lajia Beschorneria yuccoides, mutta siitä erottuu solakampi, kirkkaan punaruskea kukkavarsi ja vaaleampi, eloisamman vihreä lehvistö. Pohjoisempi alkuperä antaa sille paremman sietokyvyn kuivaa kylmyyttä vastaan.

Aavikkomaisesta ulkonäöstään huolimatta Beschorneria septentrionalis on metsänreunojen monivuotinen kasvi, joka sopeutuu lauhkeaan ilmastoon. Se kuuluu agaavikasvien heimoon ja kasvaa luonnossa harvinaisissa tammi- ja mäntymetsissä korkealla Itäisen Sierra Madren vuoristossa. Tämä juurakollinen mehikasvi muodostaa tyviruusukkeen, joka on korkeudeltaan 50–70 cm. Lehdet ovat ainavihantia, suikeita, piikittömiä, sileitä, joustavia ja eloisan vihreitä, ja niiden kärjet taipuvat ulospäin. Kukinta ajoittuu toukokuusta elokuuhun: magenta punaruskea, mehevä kukkavarsi saavuttaa 1,50–1,80 metrin korkeuden, kaareutuu maata kohti ja kantaa putkimaisia, nuokkuvia vihreitä kukkia, joita koristavat punaruskeat suojuslehdet. Runsaasti mettä sisältävät kukat houkuttelevat lukuisia pölyttäjähyönteisiä. Kasvi kestää pakkasta -15°C asti täysin läpäisevässä maassa; jos lehvistö tuhoutuu pakkasesta, se kasvaa uudelleen kannoksesta. Se tuottaa juurivesoja, jotka varmistavat sen monivuotisuuden.

Alueilla, joilla talvi ei ole liian kostea, Beschorneria septentrionalis sopii suuriin kivipuutarhoihin, eksoottisiin istutuksiin tai metsänreunoihin. Se sopii hyvin yhteen kulta-agaaven (Agave americana), opuntioiden, Cleistocactus strausii-, Cylindropuntia imbricata-, Yucca rigida-, Phlomis samia-, kreikanakantin (Acanthus mollis), Dicliptera suberecta- ja villasormustinkukan (Digitalis lanata) kanssa. Kylmillä ja kosteilla alueilla sitä voi kasvattaa suuressa ruukussa suojaisella, täysin aurinkoisella paikalla. Nämä kasvit voivat muuttua runsaiksi siellä, missä ne viihtyvät.