Alokasia Mayan mask

Alocasia ’Mayan Mask’, jota kutsutaan myös nimellä elefantinkorva, on hybriditaustainen monivuotinen kasvi, jolla on voimakas kasvu ja joka pystyy kasvamaan uudelleen tyveltä lyhyiden, noin -8 °C pakkasjaksojen jälkeen. Tämä uudehko lajike on kerrassaan upea: sillä on valtavat, kiiltävän vihreät, voimakassuoniset lehdet, joiden alapinta näyttää metallinhohtoisen maalin lakkaamalta purppuran, violetin ja suklaan sävyissä. Torvimainen kukinto, jota kutsutaan spathaksi, paljastaa sen sukulaisuuden vehkoihin. Tämä näyttävä trooppinen kasvi viihtyy valoisassa sisätilassa, jossa ilma on lämmin ja kostea, mutta myös avomaalla puolivarjossa alueilla, joilla pakkasta ei esiinny.

Kaakkois-Aasiasta peräisin olevat alokasiat ovat lämpimien ja kosteiden trooppisten alueiden puolivarjon kasveja. Vaikka ne ovat hyvin näyttäviä, niitä voi olla toisinaan vaikea totuttaa sisätiloihin, joissa ilma on liian kuivaa.
Alocasia ’Mayan Mask’ on amerikkalainen puutarhahybridi, joka tuotiin markkinoille vuonna 2012. Se on rönsyjuurinen perenna, vehkojen lähisukulainen ja kuuluu samaan vehkakasvien heimoon. Sen alkuperäinen elinympäristö vastaa trooppisia metsiä, joissa kasvaa suuria puita ja joissa vallitsee kostea ilmasto, eikä lämpötila laske alle 20 °C:n. Kyseessä on todella kookas kasvi, joka kehittyy mukulamaisesta rönsyjuuresta ja muodostaa suomuisen, paksukuorisen varsimukulan. Aikuinen kasvi kasvaa olosuhteista riippuen noin 2 m korkeaksi ja noin 1 m leveäksi. Se muodostaa pystykasvuisen mättään, josta nousee pitkät, mehevät lehtiruodit ja niiden kannattamat valtavat, hyvin kiiltävät lehdet: yläpinnaltaan keskivihreät ja alapinnaltaan selvästi punaruskean violettiin taittuvat. Lehdet ovat paksut ja ulospäin kaartuvat, ja ne voivat kasvaa jopa 2 m pitkiksi ja 40 cm leveiksi. Sydämenmuotoisessa lehtilavassa on syvät suonet; toisinaan lehden pääsuonen lähellä näkyy pieniä lovia, jotka muodostavat sattumanvaraisia kuvioita. Lehtien pinta hylkii vettä. Kasvun myötä kasvi haaroittuu tyveltä, mikä pitää sen ryhdikkäänä. Kun vanha lehti poistetaan, kaksi uutta ottaa sen paikan. Kukinto, joka koostuu spathasta ja vaaleankeltaisenvihreästä, 20 cm pitkästä tähkästä (spadix), ilmestyy viljelyssä vain harvoin ja myöhään, lähinnä vanhoihin yksilöihin.

Alocasia kasvatetaan ruukussa ja talvetetaan lasikuistilla. Sen kestävyys saattaa mahdollistaa menestymisen kaikkein leudoimmissa välimerellisissä tai meri-ilmastoisissa oloissa, mutta ilman ja kasvualustan kuivuus rajoittaa kasvatusta. Sisällä se viihtyy ikkunan lähellä runsaassa mutta epäsuorassa valossa, 18–27 °C:ssa, ja kun ilmankosteus on 60 % tai enemmän. Ulkona se sijoitetaan toukokuun lopusta lokakuun alkuun puolivarjoon tai suodatettuun valoon. Se kannattaa ottaa sisälle heti, kun yölämpötilat laskevat alle 6 °C.

Tämä rehevä monivuotinen kasvi tuo vahvasti eksoottista tunnelmaa, kun se istutetaan puolivarjoisaan paikkaan ja yhdistetään esimerkiksi bambuihin, käpypalmuun, Tetrapanax papyfera -kasviin, banaaniin tai hibiskuksiin. Se toimii katseenvangitsijana niin modernissa kuin eksoottisessakin istutuksessa, sekä terassilla suuressa ruukussa että vesielementin rannalla. Tämä ravinteita runsaasti käyttävä kasvi sopii hyvin yhteen vehkojen, banaanien ja puusaniaisten kanssa, joiden mahtipontisuus tuo mieleen muinaiset metsät.