Mustatupelo - Nyssa sylvatica

Mustatupelo (Nyssa sylvatica) on lehtensä pudottava puu, joka on kotoisin itäisestä Yhdysvalloista ja jota arvostetaan syyslehvistöstään. Sen kasvutapa on pyramidimainen tai kartiomainen, ja runko on suora, harmaanruskean syväuurteisen kaarnan peittämä. Vanhoilla yksilöillä kaarna muistuttaa alligaattorin ihoa. Se sopii parhaiten suuriin puutarhoihin, joissa on hapan ja kostea tai raikas maaperä.

Mustatupelo kuuluu heimoon Nyssaceae tai Cornaceae. Luontaisella levinneisyysalueellaan se voi saavuttaa 35 metrin korkeuden, mutta viljelyssä se ylittää harvoin 20 metriä. Kasvu on hidasta. Leveässä kartiomaisessa latvuksessa on lähes vaakasuoria oksia ja hoikkia oksanhaaroja, jotka ovat aluksi vaaleanvihreitä, sitten oransseja ja lopulta punaruskeita. Lehdet ovat soikeita ja sileitä, 10–12 cm pitkiä, aaltoilevireunaisia, ja ne ovat tummanvihreitä tai kiiltävän vihertävänkeltaisia kesään asti. Kukin lehti on punaisella lehtiruodilla. Syyskuusta alkaen ne muuttuvat keltaisiksi, oransseiksi, punaisiksi ja violetiksi. Puut voivat olla hede-, emi- tai kaksineuvoisia. Pienet valkovihreät kukkatertut kukkivat kesällä; emi- ja kaksineuvoiset puut tuottavat kiiltäviä tummanviolettaja marjoja, jotka ovat 25 mm pitkiä ja houkuttelevat lintuja. Mustatupelo voi elää jopa 600 vuotta.

Mustatupeloa viljellään koristepuuna puistoissa ja suurissa puutarhoissa varjopuuna tai yksittäispuuna. Se viihtyy parhaiten suojatussa paikassa ilman liiallista kilpailua. Sopivia kumppaneita ovat floridansuosypressi, ambrapuut ja punavaahterat, joilla on samankaltaiset kasvuvaatimukset. Sen tyvellä helmisaniainen ja nevaimarre viihtyvät neutraalissa tai happamassa, kosteassa maaperässä. Suvun nimi viittaa Nyssa-nymfiin, mikä kuvastaa puun tarvetta jatkuvasti kosteaan maaperään. Hirvet syövät runsaasti taimia ja nuoria kasveja, ja suuret hirvipopulaatiot voivat estää vakiintumisen.