Pensaskanukka - Cornus alba

 Cornus alba eli valkokanukka on Siperiasta kotoisin oleva laji, erittäin talvenkestävä ja sietää jopa kuivia ja kalkkipitoisia maita! Se muodostaa suuren, lehtensä pudottavan, pensasmaisesti kasvavan pensaan, joka on leveämpi kuin korkea. Sillä on suuret vihreät lehdet, jotka syksyllä hehkuvat kirkkaan punaoransseina ennen varisemistaan ja muodostavat kauniin kontrastin maitomaisen sinisiin hedelmäterttoihin. Sen lukuisat pystyt versot ja voimakkaan veripunainen kuori erottuvat talvella edukseen harmaita taustoja vasten ja ovatkin kasvin tärkein koristearvo. Poikkeuksellisen voimakaskasvuinen ja nopeasti kasvava pensas sopii erinomaisesti vapaasti kasvaviin aidanteisiin tai perennapenkin taustakasviksi, ja pitää puutarhan näyttävänä myös loppukaudesta. Istutetaan ryhmiin aurinkoon tai puolivarjoon, kaikenlaisiin maihin, mieluiten tuoreeseen ja kosteutta pidättävään kasvualustaan. Valoisampi kasvupaikka voimistaa syysväritystä.

Cornus alba kuuluu kanukkakasveihin (Cornaceae). Cornus alba, jota kutsutaan myös valkokanukaksi, on kotoisin Siperiasta, Amur-joen rannoilta sekä Venäjällä ja Mantšuriassa tavattavista kosteista lehti- ja havumetsistä. Se kasvaa aina vesistöjen läheisyydessä, ankarissa ja vaihtelevissa ilmasto-oloissa, mikä kertoo sen kestävyydestä. Tämä lehtensä pudottava pensas on pensasmaisesti ja tuuheasti kasvava, hieman leveyttään matalampi. Se on voimakkaasti haarova, tiheikkömäinen pensas, joka kasvaa keskimäärin noin 1,5 m korkeaksi ja 2 m leveäksi. Kasvu on nopeaa. Oksisto on veripunainen ja kiiltävä sekä nuorena että vanhempana, eikä pensas harvene tyvestä. Lehdistö puhkeaa keväällä vihreänä ja muuttuu ennen varisemistaan punaoranssiksi. Lehdet ovat ehytlaitaisia, selvästi suonittuneita ja hieman aaltoilevia, noin 10 cm pitkiä. Kukinta ajoittuu toukokuun lopulta heinäkuun loppuun; se ei ole kasvin tärkein koristeominaisuus ja on melko huomaamaton: pienet valkeankeltaiset kukat ovat viuhkokukinnoissa ja houkuttelevat pölyttäjiä. Kukintaa seuraavat kermaisen valkoiset marjat, joissa on öljypitoiset siemenet; kypsyessään ne saavat sinertävän sävyn. Alemmat oksat muodostavat vesoja tai juurtuvat maahan, mutta tästä huolimatta pensas ei ole haitallisen leviävä.

Puutarhan koosta ja tyylistä riippumatta löytyy aina kanukka luomaan kaunista ilmettä. Valkokanukka on näyttävimmillään syksystä talveen, ja sen melko hillitty koko tekee siitä sopivan keskikorkeaan, sekapensaista koottuun aidanteeseen tai perenna- ja pensasistutusten taustaksi. Sen voi istuttaa myös metsänreunan tuntumaan pehmentämään siirtymää pihapiirin ja maiseman välillä. Yhdistelmä Helianthus-, Heliopsis- tai päivänliljojen (Hemerocallis) kanssa luo erittäin värikkään kokonaisuuden. Koska se viihtyy veden äärellä, sen voi istuttaa esimerkiksi Cornus stolonifera 'Faviramea' -lajikkeen (keltakuorinen) kanssa astilbojen taakse, lähelle puutarha-allasta.