Lobelia laxiflora

Lobelia (Lobelia laxiflora) on suuri, tyvestään puutunut perenna, joka muodostaa leveän, pensasmaisen mättään. Se tuottaa pitkulaisia, putkimaisia kukkia keväästä syksyyn; kukissa on keltainen nielu ja taustanaan ohuet, pitkät lehdet. Se viihtyy tavallisessa, hyvin vettä läpäisevässä, kosteasta kuivaan maassa, ja se menestyy myös ansarikasvina isossa ruukussa viileämmässä ilmastossa.

Lobelia laxiflora kuuluu kellokasvien heimoon (Campanulaceae) ja on kotoisin Chilestä, Meksikosta, Guatemalasta ja Etelä-Arizonasta. Se on tyvestään puutunut perenna tai alipensas, jolla on haarova, leviävä, puolipysty kasvutapa. Se saavuttaa 80 cm korkeuden ja 90 cm – 1 m leveyden. Kasvunopeus on kohtalainen. Lehvistö on ainavihanta, keskivihreä, pitkä ja kapea, ja se kasvaa punertavilla varsilla. Kukinta alkaa huhtikuussa ja jatkuu leudoissa ilmastoissa lähes ympäri vuoden. Lehden hangissa sijaitsevat kukat ovat putkimaisia ja kaksihuulisia, ja niissä on leveä alahuuli, joka päättyy sahamaisiin hampaisiin. Kukat vaihtelevat väreiltään punaisesta karmiiniin ja fuksiaan; nielu on keltainen tai meripihkanvärinen. Hoitovaatimukset ovat vähäiset, ja ne rajoittuvat tarvittaessa kauden lopun leikkaukseen.

Lobelia laxiflora kestää pakkasta -8 °C asti eikä ole vaativa maalajin suhteen. Se sopii puutarhoihin, joissa on leuto ilmasto tai suojainen, aurinkoinen kasvupaikka. Reunuksilla se yhdistyy hyvin päivänliljojen, salvioiden, pensasmaisten lavateroiden ja korkeiden marunoiden kanssa. Istutettuna ennen Euonymus alatus compactus -pallesorvarinpensasta, peruukkipensaita tai Spiraea prunifolia -pensasangervoa sen eloisat kukat täydentävät niiden syysvärejä. Leudoilla talvialueilla se voi muodostaa kukkivia pensasaitoja yhdessä rohtorosmariinin, Caryopteris-, Perowskia- ja Teucrium fruticans -lajien kanssa. Viileämmässä ilmastossa se sopii hyvin ruukkuviljelyyn, ja se talvetetaan pois kovien pakkasten ulottuvilta.