Harsokeijunkukka Palace Purple

Purppurakeijunkukka 'Palace Purple' (Heuchera micrantha var. diversifolia) on vakiintunut lajike, jota arvostetaan sen syväleikatuista, puoli-ikivihreistä lehdistä, joissa on metallinhohtoinen pinta: kuparinpunainen muuttuu kesäauringossa indigonsiniseksi. Ilmavat kermanvalkoiset kellokukat ilmestyvät kesän aikana. Tämä perenna sietää lämpöä ja satunnaista kuivuutta, mutta suosii humuspitoisia, kosteita maita.

'Palace Purple' kuuluu rikkokasvien (Saxifragaceae) heimoon. Se muodostaa leviävän pensasryhmän, jonka halkaisija on 50 cm kaikkiin suuntiin, ja kasvu on nopeaa. Syvälohkoiset, vaahteranlehtiä muistuttavat lehdet ovat noin 10 cm pitkiä. Lehtien väri vaihtelee vuodenajan ja lämpötilan mukaan: ruosteenpunaisesta intensiivisen violettiin, saaden lämmössä ja auringossa vihreänpronssisia sävyjä, ja palaten violetiksi syksyllä ja alkutalvella. Lehvistö säilyy joulukuuhun asti; leudoissa ilmastoissa kasvi on ainavihanta. Kukinta ajoittuu heinä-elokuulle, jolloin kasvi tuottaa röyhyjä pieniä kermanvärisiä kellokukkia, joissa on punaiset ponsit, mikä antaa vaaleanpunaisen vaikutelman; sen jälkeen muodostuu vaaleanpunaisia hedelmiä. Juuristo on matala. Tätä lajiketta lisätään kylvämällä, mikä vaikuttaa sen vankkaan kasvuun.

'Palace Purple' sopii vaaleanpunaisten ruusujen tyvelle, punasävyisten reunusten reunaan yhdistettynä Lobelia 'Queen Victoria' -lobelian, akileija 'Ruby Port'in tai suklaakosmoksen kanssa. Se toimii maanpeitekasvina keväällä kukkivien pensaiden alla ja viileissä kivikkopuutarhoissa. Reunuksilla sen voi yhdistää kuunliljoihin, heiniin ja saniaisiin. Se menestyy hyvin myös leikkokukkana tuoden keveyttä kimppuihin.

Keijunkukat (Heucherat) herkine varsineen ja pikkuruisine kellokukkineen olivat muodikkaita 1800-luvun eurooppalaisissa puutarhoissa, ja impressionistimaalarit antoivat niille lempinimen 'Désespoir du peintre'.