Mukulapinaatti - Anredera cordifolia

Anredera eli Boussingaultia cordifolia on hämmästyttävä monivuotinen kasvi. Se tunnetaan yleisemmin nimellä Madeiran köynnös. Kyseessä on helposti kasvatettava ruoho- ja köynnöskasvi, mutta heikosti säänkestävä. Se muodostaa kesästä syksyyn kapeita, kevyitä terttuja, joissa on hyvin pieniä valkoisia kukkia, mantelia muistuttavalla tuoksulla. Tummanvihreä, paksu lehdistö on ainavihanta ja kiiltävä. Tätä köynnöstä arvostetaan myös keittiössä sen maanalaisten mukuloiden ja maukkaan lehdistön vuoksi.

Anredera cordifolia on rehevä rönsyjuurinen köynnös, joka kuuluu basellakasvien (Basellaceae) heimoon ja on viime aikoina liitetty savikkakasveihin (Chenopodiaceae). Se on kotoisin Etelä-Amerikan länsiosista, ja se on villiintynyt Aasiassa sekä Kaakkois-Euroopassa; todennäköisesti tämän myötä se on saanut yleisnimensä Madeiran köynnös. Nopeakasvuinen, jopa hämmästyttävän vauhdikas kasvi voi kasvaa köynnöstäen tai maanmyötäisesti käyttötarkoituksesta riippuen. Se muodostaa kiertyvät varret, jotka voivat tropiikissa yltää 8–10 metriin, mutta meidän ilmastossamme se ylittää harvoin 3 m korkeuden ja leviää noin 1 m. Ohuilla, mehikkailla ja punertavilla varsilla kehittyy ainavihanta, tummanvihreä ja hyvin kiiltävä lehdistö. Sydämenmuotoiset, 3–7 cm pitkät lehdet ovat usein hieman laskostuneet ja niiden reunat ovat aaltoilevat.

Tuoksuva ja pitkään kestävä kukinta ajoittuu kesästä syksyyn. Hyvin pienet, 2 mm:n kokoiset valkoiset kukat ovat koossa kapeissa, pitkissä 6–20 cm tertuissa ja antavat kevyen, höyhenmäisen vaikutelman. Vaikka kasvissa on sekä hede- että emikukkia, se tekee siemeniä vain harvoin. Se lisääntyy useimmiten ilmavarsiin kehittyvien pienten mukuloiden avulla; nystyiset ilmamukulat painavat vartta niin, että kasvi voi luontaisissa kasvuoloissaan jopa katkaista valtaamiensa puiden oksia. Anredera cordifolia kasvaa syötävistä maanalaisista mukuloista, joita käytetään perunoiden tapaan. Lehdet puolestaan kypsennetään ja syödään pinaatin tavoin. Ilmamukuloilla (mukuloilla) on myös lääkinnällistä käyttöä.

Vaikka boussingaultia vaikuttaa olleen aiemmin nykyistäkin suositumpi, se on historiallisesti kiinnostava kasvi. Puutarhassa sitä arvostetaan rehevyydestään, upeasta lehdistöstään ja tuoksuvasta kukinnastaan. Se sopeutuu kaikenlaisiin ei liian kuiviin kasvualustoihin ja vaatii hyvin vähän hoitoa; se kärsii lähinnä pakkasista. Sen voi istuttaa avomaalle, missä se peittää ennätysajassa ruman aidan, näkösuojaa häiritsevän naapuruston tai peittää pienen, epäesteettisen rakennelman. Se menestyy erinomaisesti myös suuressa ruukussa, joka talveksi siirretään lasikuistille tai kasvihuoneeseen. Sen voi yhdistää reheviin elämänlankoihin, yksi- tai monivuotisiin tuoksuherneisiin, tukevalle tuelle.