Mukulaköynnöskrassi - Tropaeolum tuberosum

Mukulakrassi eli Tropaeolum tuberosum on köynnöstävä kasvi, joka on yhtä koristeellinen puutarhassa kuin arvostettu keittiössä. Tämä täysin syötävä kasvilaji on yhä yksi Andien väestön tärkeimmistä ravinnonlähteistä, ja sitä viljellään Perun ja Bolivian ylätasangoilla. Vähän dahlian tai maa-artisokan tapaan se muodostaa maan alle koko kasvukauden ajan meheviä juuria, joiden maku on hienostunut, aromikas ja mausteinen. Loppukesällä avautuvat oranssit, torvimaiset kukat koristavat pitkiä, lehteviä versoja, jotka voivat kasvaa jopa 2,5 metrin mittaisiksi. Tutustu tähän hurmaavaan vanhaan hyötykasviin – tai ihastu siihen uudelleen!

Tropaeolum tuberosum kuuluu kuten kaikki krassit krassikasveihin (Tropaeolaceae). Tämä voimakaskasvuinen kasvi on mukulansa ansiosta monivuotinen ja kotoisin Andeilta, missä se viihtyy myös korkealla, joskus köyhässäkin maassa rikkakasvien seassa. Perunan tavoin se on erittäin satoisa: yhdestä mukulasta voi yhden kasvukauden aikana muodostua jopa 700 g ketjumaisesti järjestyneitä mukuloita. Nämä pitkänomaisen päärynän muotoiset mehevät juuret ovat 5–15 cm pitkiä, helmiäiskiiltoisia, vaaleankeltaisia ja purppuralaikkuisia, ja niistä kasvaa köynnöstävät varret, jotka hyvissä oloissa yltävät jopa 2,5 metriin. Lehdistö on krasseille tyypillinen: keskeltä kiinnittyvän lehtiruodin varassa kasvavat pyöreähköt, viiteen pyöristyneeseen liuskaan jakautuvat lehdet ovat harmaanvihreät ja niissä erottuu hienoja, vaaleampia lehtisuonia. Kukinta on myöhäinen ja alkaa vasta elokuun lopulla. Putkimaiset kukat, joita ympäröi kannusmainen, punainen verhiö, avautuvat kelta-oransseiksi kehälehdiksi, joiden nielussa on ruskeaa kuviointia. Kukat riippuvat pitkien kukkaperien varassa lehtihangoista koko versoston pituudelta.  

Tässä krassissa kaikki osat ovat syötäviä: nuoria lehtiä ja kukkia voi käyttää raakana salaateissa (tai lehdet kypsennettynä vihreän kasvisten tapaan). Raakoina mukuloissa on pippurinen, kirpeä maku, joka sopii hyvin muiden raasteiden ja salaattien joukkoon (kaali, punajuuri, selleri, kurkku) esimerkiksi saksanpähkinän kera sekä juustokuutioiden (feta, vuohenjuusto, comté) kanssa. Kypsennettäessä pippurisuus häviää ja tilalle tulee hyvin mieto, pehmeän täyteläinen ja aromikas maku, jossa voi maistua syöjän mukaan orvokki, pippuri, lakritsi… Mukuloita voi valmistaa kuten perunaa: keitettynä tai höyrytettynä kuorineen ja tarjottuna voin tai ranskankerman kanssa, persiljalla maustettuna tai vinegrettikastikkeessa, tai esimerkiksi ohuina viipaleina pannulla paistettuna. Boliviassa siitä valmistetaan myös sosemaista jälkiruokaa, joka makeutetaan melassilla. 

Mukulakrassi on heikosti säänkestävä, etenkin jos maa on talvella märkä. Se kannattaa nostaa maasta ja säilyttää suojassa ensimmäisten pakkasten tultua, kuten dahlia. Kasvimaalla taimiväliksi suositellaan noin 1 m joka suuntaan, ja viereen on hyvä asentaa tuki, johon versot voivat kiivetä. Koristepuutarhassa kasvin voi antaa myös peittää maan, jos tilaa on riittävästi – lopputulos on sekä yllättävä että viehättävä. Kohtuullisen kasvunsa ansiosta, noin 2 m joka suuntaan, se sopii erinomaisesti verkon tai aidan verhoamiseen omaperäisellä tavalla. Kasvia voi kasvattaa myös ruukussa, josta se laskeutuu elegantisti lehti- ja kukkavanan muodossa.