Köynnöskrassi Ken Aslet

Tropaeolum tuberosum ‘Ken Aslet’ on mukulakrassin lajike, joka on aikaisempi kuin peruslaji, ja sen hienosta kukinnasta pääsee nauttimaan paremmin heinäkuusta syyskuuhun. Kukat ovat kuin pieniä, hentoja keltaoransseja kellosia, jotka näyttävät riippuvan hieman sinertävän vihertävänharmaan lehdistön seppeleistä. Varret kiertyvät nopeasti ja tiukasti tuelleen, ja muuttavat vaatimattomankin verkon kukkivaksi verhoksi. Tämä ihastuttava köynnöskasvi viihtyy myös vähäravinteisessa maassa, mutta sen mehevät juuret, joita arvostetaan keittiössä, kärsivät talven kylmästä ja kosteudesta. Siksi se sopii sekä koristepuutarhaan että hyötytarhaan, ja sitä kannattaa hoitaa kuten daaliaa.

Tropaeolum tuberosum kuuluu kuten kaikki krassit Tropaeolaceae-heimoon. Tämä voimakaskasvuinen kasvi on monivuotinen mukulansa ansiosta ja on kotoisin Andeilta, missä se kasvaa myös suurissa korkeuksissa, joskus köyhässäkin maassa rikkakasvien joukossa. Täysin syötävä peruslaji on yhä yksi tärkeimmistä ravintokasveista Andien alueen väestölle, joka viljelee sitä Perun ja Bolivian ylängöillä. Perunan tapaan se muodostaa nopeasti lisääntyviä mukuloita, jotka ovat ketjumaisina ryppäinä. Nämä pitkänomaisen päärynän muotoiset, 5–15 cm pitkät, helmiäiskiiltoiset vaaleankeltaiset ja purppuralla juovikkaat mehevät juuret tuottavat köynnöstävät varret, jotka hyvissä oloissa yltävät jopa 2,5 metriin. Lehdistö on krassille tyypillinen: lehdet ovat keskellä olevan punaisen lehtiruodin varassa, pyöreähköt ja viiteen pyöristyneeseen liuskaan jakautuneet; väriltään ne ovat melko vaalean sinertävänharmaanvihreät, ja niissä on ohuet, vaaleammat lehtisuonet. Kukinta alkaa heinäkuussa ja päättyy yleensä syys–lokakuussa. Putkimaiset, 4–6 cm pitkät kukat ovat punertavanoranssin, kannuksellisen verholehden ympäröimiä ja avautuvat hyvin kirkkaankeltaisiksi teriöiksi. Ne riippuvat pitkillä punaisilla kukkavarsilla lehtihangoissa pitkin versoja.  

Tämä mukulakrassi ‘Ken Aslet’ on heikosti säänkestävä, etenkin jos maa on talvella märkä. Mukulat kannattaa nostaa ylös ja siirtää suojaan ensimmäisten hallojen tullessa, kuten daalialla.  Puutarhassa sen voi antaa vallata verkkoaidan, jonka se verhoaa yhden kasvukauden aikana. Vaihtoehtoisesti sen voi antaa peittää maan, jos tilaa on riittävästi: lopputulos on sekä yllättävä että viehättävä. Kohtuullisen kasvutapansa ansiosta, noin 2 m joka suuntaan, se sopii erinomaisesti verkon tai säleikön omaperäiseen verhoamiseen. Sen voi esimerkiksi yhdistää kasviin Sollya heterophylla, jolla on taivaansiniset kellokukat, tai tuoksuherneisiin, elämänlankoihin… Kun sen viereen istutetaan luonnonvarainen mukulakrassi (Tropaeolum tuberosum), jonka kukinta on myöhäisempi, leudossa ilmastossa kukinnasta voidaan nauttia keskeytyksettä ensimmäisiin hallaöihin saakka. Sitä voi myös kasvattaa ruukussa, josta se laskeutuu tyylikkäästi lehtien ja kukkien kauniina kaskadina.

Hyötytarhassa taimien väliksi suositellaan noin 1 m joka suuntaan, ja lisäksi tarvitaan tuki, jota pitkin versot voivat kiivetä. Tässä krassissa kaikki on syötävää: nuoria lehtiä ja kukkia voi käyttää raakana salaateissa (tai lehdet kypsennettynä kuten vihreä lehtivihannes). Mukulat ovat raakana pippurisen kirpeitä ja sopivat hyvin muiden raasteiden ja kasvisten (kaali, punajuuri, selleri, kurkku) kanssa; mukaan voi lisätä muutaman pähkinän ja juustokuutioita (feta, vuohenjuusto, comté). Kirpeys häviää kypsennettäessä ja tilalle tulee hyvin lempeä, täyteläinen ja aromaattinen maku, joka tuo eri makumieltymysten mukaan mieleen orvokin, pippurin, lakritsin… Näitä meheviä juuria voi valmistaa kuten perunaa: keitettynä vedessä tai höyryssä kuorineen, voin tai ranskankerman kanssa, persiljalla maustettuna tai vinegrette-kastikkeessa, tai esimerkiksi ohueksi viipaloituna pannulla paistettuna. Boliviassa siitä tehdään myös sose-/kompottityyppisiä jälkiruokia, jotka makeutetaan melassilla.