Ritarinkukka Alasca

‘Alasca’® on upea valkokukkainen lajike Amaryllis sonatini -ryhmästä. Kyseessä on uusi, poikkeuksellisen kestävä laji, joka soveltuu puutarhaviljelyyn. Tällä kauniilla lajikkeella on puhtaanvalkoiset, kerrotut kukat, joiden nielu on vihertävä. Sipuli on tavallista amaryllista pienempi, ja se tuottaa myös hieman pienempiä kukkia… mutta sitäkin runsaammin! Se on erittäin kukkiva: kasvista voi nousta jopa 4 kukkavanaa, joista jokaisessa on 3–5 suurta, suppilomaista kukkaa. Varsi on pysty ja tukeva, ja se kasvaa aurinkoisella paikalla noin 35 cm korkeaksi, puolivarjossa korkeammaksi. Sijoita se katseenvangitsijaksi kukkapenkkiin, reunukseen tai ruukkuun terassille: se kukkii kesä–heinäkuussa ja kerää varmasti katseita.

Amarylliskasveihin (Amaryllidaceae) kuuluvat Hippeastrum-lajit ovat kotoisin Etelä- ja Väli-Amerikasta. Meillä niitä kasvatetaan yleensä ruukuissa, ja ne tuovat joulun aikaan kukkaloistoa sisätiloihin. Amaryllis sonatini on uusi viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana kehitetty ryhmä, jonka on jalostanut hollantilainen Barnhoorn Hippeastrum -yritys tavoitteena saada amaryllis, joka olisi riittävän kestävä myös ulkona kasvatettavaksi, jopa kylmässä ilmastossa. Tuloksena on pienikokoisempi ja runsaammin kukkiva amaryllis, joka sietää jopa -10 °C:n lämpötiloja. Täydessä kukassa ’Alasca’ (joskus kirjoitetaan myös ‘Alaska’) muodostaa täydessä auringossa noin 30–40 cm korkean ja noin 30 cm leveän mättään. Puolivarjossa varret voivat yltää 50 cm:n korkeuteen. Kerrotut kukat ovat suuria, leveäsuisia suppiloita ja puhtaanvalkoisia. Näyttävä kukinta koostuu lukuisista teräväkärkisistä, hieman aaltoilevista terälehdistä, joiden rakenne on paksu ja hohtava. Kukan keskusta on vaaleanvihreä; sieltä nousee myös pienempiä ”terälehtiä”, jotka ovat todellisuudessa terälehtimäisiksi muuttuneita heteitä. Kolmea tai neljää kookasta, paksua ja onttoa kukkavanaa koristaa ylväästi 4–5 kukkaa. Selät vastakkain asettuneina ne muodostavat yhdessä ainutlaatuisen kokonaisuuden. Lehdet ovat lehtensä pudottavat, nauhamaiset ja kiiltävän tummanvihreät. Ne kuivuvat ja häviävät muutamia viikkoja kukinnan jälkeen, kun sipuli siirtyy lepotilaan.

Amarylliksen istuttaminen on erittäin palkitsevaa. Hippeastrum on helppo kasvattaa ja se kasvaa nopeasti. Amaryllis ‘Alasca’ valitsee talvella kukkivista sukulaisistaan poiketen ulkona kasvatettuna kesän kukinta-ajakseen. Kesä–heinäkuussa se tarjoaa vastustamattoman, kirkkaanvalkoisen näytöksen, joka sopii luontevasti yhteen sinisten, violettien tai vaaleanpunaisten kukkien kanssa. Istuta se pieneen ryhmään: se on näyttävä kukkapenkissä, reunuksessa tai kauniissa lasitetussa terrakottaruukussa terassilla tai parvekkeella. Täydessä auringossa tai puolivarjossa, hyvin läpäisevässä maassa kasvatetut amaryllis ‘Alasca’ -sipulit palaavat vuosi vuodelta entistä komeampina, kunhan ne suojataan paksulla katteella alueilla, joilla lämpötila laskee alle -10 °C:n. Ne ovat myös erinomaisia leikkokukkia, ja niiden maljakestävyys on pitkä.

Tässä yhteydessä sanan amaryllis käyttö on itse asiassa vakiintunut, mutta kasvitieteellisesti epätarkka nimitys, joka juontuu 1700-luvulla tehdystä virheestä. Linné käytti nimeä amerikkalaisesta lajista, vaikka sama nimi oli jo käytössä toista, tässä tapauksessa eteläafrikkalaista kasvia varten. Käytännössä nimitys Amaryllis on säilynyt puhekielessä ja kauppanimenä molemmille. Erottamiseksi lisätään maininta Hippeastrum edelliselle ja Belladona jälkimmäiselle. Molemmat ansaitsevatkin nimen: Amaryllis merkitsee ”säihkyvää”, ja klassisessa kreikkalaisessa kirjallisuudessa kasvi esiintyy paimenrunossa, jossa kaunis paimentyttö Amaryllis kuihtuu onnettomaan rakkauteen, joka tulee mahdolliseksi vasta hirvittävän haavan jälkeen. Hänen verestään puhkeaa upeita kimppuja punaisia kukkia. Sittemmin termi on ollut ylvään kauneuden synonyymi.