Amorphophallus bulbifer

Amorphophallus bulbifer, jota englanninkielisissä maissa kutsutaan nimellä Voodoo lily, on hämmästyttävä, Himalajalta kotoisin oleva arumien sukulainen, joka ilahduttaa erikoisten kasvien ystäviä. Maanalaisesta mukulasta kasvava, ajoittain hyvin suureksi kehittyvä monivuotinen kasvi kasvattaa loppukeväällä suuren ja kauniin, lehdyköihin jakautuvan, hienoliuskaisen lehden. Se tekee koristeellisen kukinnon aivan maanpinnan tuntumaan: vaaleanpunaisen, torvimaisen suojuslehden, jonka ulkopinta on kevyesti täplikäs vihreän ja vaaleanruskean sävyin. Lajin sanotaan kestävän teoriassa noin -10 °C, mutta kasvatus on helpointa erittäin suuressa ruukussa, joka pidetään talvella kuivana, sillä mukula kärsii vuoden tähän aikaan liian märästä kasvualustasta.

Amorphophallus bulbifer kuuluu vehkakasveihin (Araceae). Se on luonnonvarainen laji, joka on peräisin Pohjois-Intian vuoristoista, tarkemmin Nepalista ja Sikkimin osavaltiosta. Luonnossa se kasvaa harvapuustoisissa metsissä alueilla, joilla vallitsee kaksijakoinen trooppinen ilmasto. Kyseessä on ruohovartinen, suuren mukulamaisen juurensa ansiosta monivuotinen kasvi. Tämä näyttävä varastoelin voi ajan mittaan kasvaa 30 cm pitkäksi ja painaa 1–2 kg. Lajin latinankielinen nimi, bulbifer, viittaa harvinaiseen ilmiöön: lehtihangoista sekä lehtiruodin haaroista muodostuu pieniä itusipuleita.

Amorphophallus bulbifer -lajin kasvukausi on melko lyhyt: siitä, kun lehti nousee maasta kesäkuussa, siihen kun kasvi siirtyy lepoon loppukesällä tai alkusyksyllä. Kasvin koko riippuu kasvuolosuhteista: auringossa kasvutapa on tanakampi (noin 1 m), kun taas puolivarjossa lehti kohoaa jopa 1,50 metrin korkeuteen tai enemmän. Keväällä maasta nousee melko tummanvihreä lehtiruoti, jossa on vaaleanvihertävän valkoista kuviointia; se kantaa kasvin ainoaa lehteä. Lehtiruoti kasvaa hyvin nopeasti. Sen kärkeen avautuu lehtilapa, joka on useaan kertaan jakautunut soikeisiin liuskoihin; reunat ovat hammaslaitaiset, pinta kiiltävä ja lehtisuonet selvästi näkyvissä. Kukinta alkaa vasta useamman vuoden ikäisissä kasveissa; kukinto nousee maanpinnan yläpuolelle kasvin tyvelle keväällä ennen lehteä. Kukinto on suojuslehti, joka muistuttaa suurta arumin torvea ja jonka keskellä on pylväsmäinen osa. Suojuslehti on noin 20 cm korkea. Aluksi se on kellertävä, mutta värjäytyy vähitellen hempeän vaaleanpunaiseksi. Ulkopinta on kevyesti täplittynyt. Puikea tähkä (spadiksi) ulottuu selvästi suojuslehden yläpuolelle ja on lähes valkoinen. Kukinnon pölyttävät kärpäset. Hedelmistö muodostaa tiiviin tertun pyöreähköistä marjoista, jotka muuttuvat keltaisesta vaaleanpunertavanpunaisiksi. 

Amorphophallus bulbifer kasvatetaan pääasiassa erittäin suuressa ruukussa, vaikka laji voidaan leudoilla alueilla istuttaa myös avomaalle, jos juurakko suojataan talvella sateelta. Ruukun upottaminen puutarhaan kesäkaudeksi helpottaa sen siirtämistä suojaan talveksi. Tämä harvapuustoisen metsän aluskerroksen kasvi on omaperäinen ja näyttävä. Se sopii yhdistettäväksi esimerkiksi saniaisiin, fatsioihin tai Fargesia-bambuihin, jotka eivät leviä rönsyillä.