Valkosalava Aurea

Salix alba 'Aurea' on valkopajun lajike, joka on valittu upean lehtensä vuoksi: kesällä lehdistö on keltaisenvihreä, syksyllä kullankeltainen, ja nuoret versot ovat kullanväriset. Pensaaksi leikattuna tämä pieni lehtipuu pysyy mittasuhteiltaan paremmin nykyisiin puutarhoihin sopivana. Paju tuo puutarhaan aina runollista tunnelmaa. Tämä lajike on poikkeuksellisen valoisa ja näyttävä erityisesti kosteiden alueiden istutuksissa.

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan valkopaju 'Aurea' saattaa olla Salix fragilis -hybridi. Lisäksi se muistuttaa paljon lajiketta Salix sachalinensis 'Golden Sunshine'. Sen kanta, Salix alba, on kotoisin pohjoisen pallonpuoliskon kosteikoilta, erityisesti Euroopasta, lauhkeasta Aasiasta ja Pohjois-Afrikasta. Se on hyvin sopeutumiskykyinen ja erittäin nopeakasvuinen puu. Se kuuluu pajukasvien (Salicaceae) heimoon ja Salix-sukuun, johon kuuluu vähintään 300 lajia pohjoisen pallonpuoliskon kylmillä alueilla. Tämä laji on kaksikotinen, eli hede- ja emikukat kehittyvät eri yksilöihin.

Salix alba 'Aurea' kasvaa kohtalaisen nopeasti, joskus jopa hieman hitaasti. Ilman leikkausta kasvutapa on melko leviävä: runko on lyhyt ja latvus leveä sekä pyöreähkö. Täysikasvuisena se kasvaa noin 4–5 m korkeaksi ja noin 3 m leveäksi. Voimakas ja säännöllinen leikkaus pensaaksi tai têtard-muotoon noin kolmen vuoden välein pitää korkeuden kurissa. Tällöin se muodostaa suuren, tiheän tuppaan. Pitkät, taipuisat oksat ovat nuorina kullanväriset ja muuttuvat myöhemmin harmaanruskeiksi. Niissä on lehdet, jotka ovat 11–12 cm pitkiä, kapeita ja suikeita. Lehtilavan molemmat puolet ovat silkkiset; yläpinta on kiiltävä ja alapinta hopeisempi. Aurinkoisella kasvupaikalla lehdistön väri on keväällä hieman vihertävänkeltaista. Nuoret kasvut ovat usein oranssiin vivahtavia. Lehdistö kellastuu kesän mittaan ja saa ennen varisemistaan syksyllä upean kullankeltaisen sävyn. Kukinta on huhti–toukokuussa samaan aikaan, kun nuoret lehdet puhkeavat. Norkot ovat 3–5 cm pitkiä ja kellanvihreitä. Tämän pajun juuristo on sekä paalujuurinen että hyvin laajalle ulottuva, ja se soveltuu erinomaisesti syville ja epävakaille maille. Siksi paju kannattaa istuttaa etäämmälle putkistoista. Valkopaju on myös rohdoskasvi: sen kuori oli ensimmäinen aspiriinin lähde. Luonnonvarainen Salix alba voi elää kunnioitettavat 100 vuotta.

Valkopaju 'Aurea' sopii istutettavaksi yksittäin, suuren istutusalueen keskelle, aidanteeseen tai vesiaiheen reunalle. Sen Kultainen lehvästö on arvokas, kun halutaan tuoda valoa muuten hillittyyn kokonaisuuteen, esimerkiksi maiseman reuna-alueille. Se on kosteiden maiden pensas/puuvartinen kasvi, ja viihtyy kalkkipitoisista happamiin maihin. Harvemmin tiedetään, että tämä paju sietää sekä kausittaista kuivuutta että liiallista märkyyttä. Seurakasveiksi sopivat väriversoiset kanukat Cornus sanguinea ja C. sericea 'Baileyi', Miscanthus sekä kojoottipaju…

Vinkki: Kerää syksyllä varisseet lehdet ja polta ne, jos puussa esiintyy kasvukauden aikana mustia laikkuja (Antraknoosi) tai keltaoransseja laikkuja (ruoste). Kun kaikki lehdet ovat pudonneet, käsittele Bordeaux-nesteellä.