Saniaispuu - Cyathea dealbata

Vaikka vähemmän tunnettu kuin Cyathea cooperii, on saniaispuu Cyathea dealbata mahdollisesti Uuden-Seelannin kaunein saniaispuu. Lajia koristavat suuret lehdet, joiden alapinnat ovat hopeanhohtoiset, mistä johtuu sen yleisnimitys "silver fern". Kasvilla on tumma valerunko (lehtiruoti) ja suurten lehtien muodostama latvus. Se sopii puolivarjoisalle terassille kesän ajaksi ja on talvella varjoisan ansarin kohokohta.

Cyathea dealbata on lämpimän ja kostean lauhkean ilmaston laji, joka kestää suojaisissa paikoissa vain heikkoja ja lyhyitä pakkasia. Lehdet kärsivät -4°C:ssa, eikä runko selviä alle -8°C pakkasesta. Se kasvaa puolivarjossa viileässä, kevyessä, huuhdotussa happamassa maaperässä, jossa on vähän orgaanista ainesta mutta runsaasti mineraaleja.

Kasvi kasvaa aluksi melko hitaasti. Se kehittää paksun valerungon (halkaisija 20–40 cm), joka voi saavuttaa 4–5 metrin korkeuden. Lehtien tyvet ovat ruskeiden suomujen peitossa; lehtiruoti on hopeanvärinen. Nuoret kiertyneet lehdet (krookset) avautuvat suuriksi, hienojakoisiksi, vaaleanvihreiksi lehdiksi, joiden pituus on 2–3 metriä. Vanhempien, yli vuoden ikäisten lehtien alapinta on hopeanvärinen. Lehtiä muodostuu jatkuvasti, jos kasvia pidetään yli 10°C:n lämpötilassa. Lehdet ovat ainavihantia, ja niiden keskimääräinen elinikä on 2 vuotta, jos pakkaset eivät ole liian ankaria.

Cyathea dealbata viihtyy vain varjoisissa ja kosteissa olosuhteissa sekä kevyessä, viileässä, kalkittomassa maaperässä. Avomaan viljely on varattu leudoimmille alueille. Paras ratkaisu on kasvattaa sitä suuressa ruukussa, joka tuodaan talvella sisälle pakkasvapaaseen tai kevyesti lämmitettyyn ansariin. Vanhemmat kasvit näyttävät arvostavan jonkin verran aurinkoa, mikä on harvinaista saniaisilla.

Maorit käyttivät tämän saniaisen lehtiä löytääkseen tiensä metsässä kuutamoöinä asettamalla käänteisiä lehtiä säännöllisin välein, koska niiden hopeiset suomut heijastavat valoa.