Veripasuuna - Brugmansia sanguinea

Brugmansia sanguinea, jota kutsutaan nimellä ”helakanpunainen enkelintrumpetti”, on Andeilta kotoisin oleva eksoottinen pensaskasvi. Sitä kasvatetaan sen suurten, riippuvien ja hehkuvan väristen kukkien vuoksi – ne ovat erittäin näyttävät. Vähemmän tunnettu kuin valko- tai keltakukkaiset sukulaisensa, tämä suuri datura tarjoaa huomattavan kesä- ja syyskukinnan oranssinpunaisen ja kirkkaankeltaisen sävyissä. Meillä se kasvatetaan ruukussa, jolloin lajike tuo suurille terasseille trooppista ja hienostunutta ilmettä.

Brugmansia sanguinea, jonka kasvitieteellisiä synonyymejä ovat Datura sanguinea, Datura rosei, Brugmansia bicolor sekä Brugmansia lutea, on Koisokasveihin kuuluva pensaslaji. Se on peräisin Etelä-Amerikan Andeilta ja on kotoperäinen Kolumbian, Ecuadorin, Perun ja Pohjois-Chilen vuoristoalueilla, missä se kasvaa luonnonvaraisena 2 000–3 700 metrin korkeudessa. Levinneisyys korkeilla alueilla selittää sen mieltymyksen lauhkeaan ilmastoon, jossa kesät ovat viileitä, yöt raikkaita ja valo runsasta mutta ei polttavaa – toisin kuin muut brugmansiat, jotka sopivat paremmin lämpimiin ja kosteisiin oloihin.
Tämä pensas tai pienikokoinen puu voi luonnossa kasvaa jopa 10 m korkeaksi, mutta viljelyssä se jää noin 2 metriin, etenkin ruukussa. Lehdet ovat munuaisen–soikeat tai soikeat ja 20–40 cm pitkät, ja niiden reuna on ehyt tai hieman hampainen. Ne kasvavat paksuilla versoilla ja pysyvät kasvin koristeena yli 3–4 °C:ssa, mutta putoavat, kun lämpötila lähestyy 0 °C:ta. Lehdistö on himmeänvihreä, ja lehtien alapinta on usein karvainen.
Kukinta ajoittuu kesäkuusta lokakuuhun. Kukat ovat riippuvia ja yksittäin kehittyviä, pitkän ja kapean trumpetin muotoisia, ja ne ovat 15–25 cm pitkiä. Väritys on omaleimainen: voimakas oranssinpunainen, keltaisin suonin ja vihertävällä tyvellä. Toisin kuin useimmat brugmansiat, B. sanguinea on tuoksuton, sillä luonnossa sen kukkia eivät pölytä yöhyönteiset vaan kolibrit, joita houkuttavat kirkkaat värit. Hedelmä on pitkänomainen, piikitön marja, jossa on runsaasti siemeniä. Koko kasvi on myrkyllinen, erityisesti siemenet, jotka sisältävät runsaasti tropaanialkaloideja, kuten skopolamiinia ja atropiinia.
Tämän pensaan juuristo on syvä ja voimakas; siinä on paalujuuri, jonka ympärillä on laajalle ulottuvat sivujuuret. Se menestyy ravinteikkaissa, tuoreissa mutta aina hyvin vettä läpäisevissä maissa.

Lasikuistilla, talvipuutarhassa tai suojaisalla terassilla Brugmansia sanguinea koristautuu lämpiminä vuodenaikoina oranssinpunaisilla trumpettikukilla, jotka riippuvat näyttävinä ryöppyinä. Ruukkuviljely on leveysasteillamme välttämätöntä, sillä kasvi voidaan siirtää suojaan heti ensimmäisten kylmien tultua ja samalla nauttia sen kukinnasta rehevässä ympäristössä. Se muodostaa hienoja yhdistelmiä muiden eksoottisten kasvien kanssa: esimerkiksi Ensete ventricosum ‘Maurelii’ -lajin purppurasävyisen lehdistön, Canna ‘Semaphore’ -lajikkeen aprikoosinväristen kukkien ja purppuranlehtien tai Hedychium gardnerianum -lajin eleganttien kukintojen kanssa. Yhdessä nämä kasvit luovat rehevän kokonaisuuden.

Brugmansia sanguinea sopii kasvatettavaksi myös sisällä tilavassa ja hyvin valoisassa huoneessa: keväästä syksyyn yli 15 °C:ssa, minkä jälkeen se tarvitsee viileän talvilevon noin 10–14 °C:ssa. Se viihtyy mielellään kauniin kauden ulkona, auringossa tai puolivarjossa, kun yölämpötilat nousevat yli 5 °C:n. Kasvi on siirrettävä sisään tai suojattava ennen pakkasia.

Brugmansia sanguinea luokitellaan nykyisin IUCN:n mukaan luonnossa hävinneeksi. Sitä esiintyy enää viljelyssä harrastajien ja kasvitieteellisten puutarhojen ansiosta. Häviämiseen on osaltaan vaikuttanut paikallisten lääkekasviperinteiden hiipuminen sekä kasvin myrkyllisyys, joka on rajoittanut sen käyttöä nykyisin.