Lithodora oleifolia

Lithodora oleifolia on harvinainen kasvitieteellinen laji, joka soveltuu hyvin kalkkipitoisille ja kuiville maaperille. Sen suuret vaaleansiniset violettiin vivahtavat kukat ja tummanvihreä, kiiltäväkarvainen, hopeisen näköinen lehvistö tekevät siitä erottuvan. Se on vähemmän tunnettu kuin happamaan maahan sopeutunut sukulaisensa Lithodora diffusa. Se viihtyy auringossa ja lämpimillä kivikkoisilla rinteillä, eikä se tarvitse kesäkastelua vakiintuttuaan.

Tämä purasruohojen (Boraginaceae) heimoon kuuluva kasvi tunnetaan myös nimellä Lithospermum oleifolium. Se on kotoperäinen Kataloniassa ja Itä-Pyreneillä, missä se kasvaa kalkkikiven halkeamissa. Kyseessä on hidaskasvuinen, maanmyötäinen, lähes varreton puuvartinen alapensas. Täysikasvuisena, 5–10 vuoden iässä, se saavuttaa 20–30 cm:n korkeuden ja 40–80 cm:n tai leveämmän leviävyyden. Lehdet ovat puikeat, teräväkärkiset, päältä tummanvihreät ja alapuolelta silkkisen vaaleat, ja ne asettuvat terttuihin versojen kärkiin. Kukinta-aika on keväästä alkukesään (huhti–kesäkuu ilmastosta riippuen). Hieman violettiin vivahtavat siniset kukat ovat villamaisen teriön sisällä ja ryhmittyvät hyvin lyhyihin terttuihin tai ovat yksittäin. Siemenet ovat kivenkovia, mistä johtuu latinankielinen nimi Lithospermum, "kivisiemen".

Lithodora oleifolia on hyvin sopeutunut kuiviin puutarhoihin, kalkkikivipuutarhoihin ja kohopenkkeihin, joihin on lisätty soraa. Sen pakkaskestävyys on –12…–15 °C hyvin läpäisevässä maassa, joten se sopii monille alueille, joilla kistukset, laventelit ja rohtorosmariini menestyvät. Se viihtyy hyvin yhdessä tuhkasulkapensaan (Amorpha canescens), Lupinus chamissoniksen, kissanminttujen, Montpellierin rohtosuopayrtin, maanmyötäisen harson, Teucrium cossoniin ja Mimulus aurantiacuksen kanssa.