Keisarinheisi - Viburnum farreri

Keisarinheisi (Viburnum farreri, syn. fragrans) on yksi Viburnum bodnantense -lajin vanhemmista, jota se muistuttaa suuresti. Siinä on kuitenkin avoimempi kasvutapa, voimakkaampi taipumus muodostaa juurivesoja ja pidempi, hillitympi talvikukinta, joka on hieman vähemmän tuoksuva. Pienet valko-vaaleanpunaiset kukkaryppäät ilmaantuvat marraskuusta alkaen ja jatkuvat maaliskuulle leutojen jaksojen aikana. Lehvistö on keväällä pronssinvärinen, kesällä vihreä, ja syksyllä se tarjoaa loistavat syysvärit punaisen ja purppuran sävyissä.

Keisarinheisi on lehtensä pudottava pensas sudenmarjakasvien heimosta. Se on kotoisin Länsi-Kiinan vuoristoisilta alueilta, missä Reginald Farrer löysi sen vuonna 1910. Se on kestävä ja sietää hyvin vettä läpäisevää, hieman emäksistä maata, joka ei ole liian kuiva.

Kasvutapa on pysty ja avoin, ja se leviää juurivesojen avulla. Kasvunopeus on kohtalainen. Täysikasvuisena se saavuttaa noin 3 m korkeuden ja 2,5 m leveyden. 5–7 cm kukinnot koostuvat kirkkaanpunaisista nupeista, jotka avautuvat lähes valkoisiksi torvimaisiksi kukiksi, joilla on ihastuttava tuoksu; nuppujen väri voimistuu maaliskuussa. Lehdet ovat puikeat, syvähampaiset ja korostunein suonituksin, noin 10 cm pitkät. Pieniä punaisia marjoja muodostuu satunnaisesti.

Keisarinheisi sopii reunuksiin, epämuodollisiin pensasaitoihin tai yksittäiskasviksi, mieluiten talon tai polun lähelle, jotta talvisesta tuoksusta voi nauttia. Se sopeutuu hyvin monenlaisiin maihin ja ilmastoihin, mukaan lukien vuoristo-olosuhteet tai lämpimät, aurinkoiset paikat, edellyttäen että maa on riittävän syvä säilyttääkseen kosteuden kuivina kesinä. Kukat voidaan leikata kimppuihin.