Keltarakkopensas - Colutea arborescens

Keltarakkopensas tuottaa kesällä terttuja papiljonimaisia, ruskeapilkkuisia keltaisia kukkia, joita seuraavat läpikuultavat, turpeat, 5–7 cm pitkät palot. Ne muuttuvat kypsyessään vihertävänkeltaisesta ruskeanpunaiseksi – tästä kasvi on saanut yleisnimensä rakkopensas. Tämä lehtensä pudottava pensas on helppo kasvattaa hyvin vettä läpäisevässä, jopa köyhässä, kalkkipitoisessa tai kivisessä maaperässä ja sopii kuiviin puutarhoihin.

Se kuuluu hernekasvien (Fabaceae) heimoon ja on kotoisin Etelä-Euroopasta ja Pohjois-Afrikasta. Kasvi saavuttaa keskimäärin 2 m korkeuden ja metrin leveyden. Sen kasvutapa on pensasmainen ja pysty, nuorena runsashaarainen, myöhemmin tyvestä paljas, ja siinä on pieni runko, joka kannattelee pensasmaista latvusta. Lehdet ovat lehtensä pudottavat, 7–13 soikeaa tai elliptistä lehdykkää, kirkkaanvihreitä ja kaljuja. Kukinnoissa on jopa 5 kukkaa lehtihangoissa, ja kukkien tyvessä on kaksi ruskearengasta, jotka houkuttelevat pölyttäjiä. Juuristossa on typpeä sitovia mukuloita, mikä on sopeutuma köyhään maaperään. Kasvi lisääntyy myös luontaisesti taivutuspistokkaista melko usein. Se on ainoa kasvi, jonka hedelmissä elää jättisinisiiven (Iolana iolas) toukkia.

Keltarakkopensas sietää ankaria pakkasia ja pysyy viehättävänä koko kesän. Se sopii hyvin puutarhoihin, joissa on matala maaperä. Sopivia kumppaneita ovat nivelvirna (Coronilla glauca), peruukkipensas (Cotinus), okakataja (Juniperus oxycedrus), rusokuusama (Lonicera tatarica), kaitapiipensas (Phillyrea angustifolia) ja mastiksipistaasi (Pistacia lentiscus) (leudoilla alueilla). Alusistutukseen sopivat esimerkiksi sinipallo (Globularia alypum), matalat kistukset (Cistus pulverulentus), päivännoudot (Helianthemum) tai kesäkukkivat pensasmaiset perennat, kuten Salvia microphylla, S. greigii, S. jamensis, Salvia 'Blue Armour' tai S. chamaedryoides.