Keisarinpikarililja Lutea

Fritillaria imperialis ‘Lutea’ eli “keltainen keisarinkruunu” on suuri sipulikasvi, joka kerää keväällä katseet. Korkean, suoran varren huipulla on vihreistä suojuslehdistä muodostuva “kruunu” ja sen alla suuret keltaiset, kellonmuotoiset kukat, jotka tuovat kukkapenkkiin arvokasta ryhtiä. Tämä kestävä monivuotinen kasvi kukkii luotettavasti vuodesta toiseen, kun kasvupaikka on aurinkoinen ja vedenläpäisy hyvä. Se sopii myös suureen ruukkuun, jolloin aurinkoiselle terassille saa näyttävän, teatraalisen kokonaisuuden.

Kasvi kuuluu liljakasveihin ja Fritillaria imperialis ‘Lutea’ on tunnetun keisarinkruunun (Fritillaria imperialis) lajike. Kyseessä on jättisipulikasvi, joka on kotoisin Iranista, Turkista, Afganistanista, Pakistanista ja Pohjois-Intiasta. Luonnossa lajia tavataan kivisillä rinteillä ja vuoristoisilla alueilla. Se muodostaa suuren, pallomaisen sipulin – maan alla olevan ravintovaraston – josta nousee joka kevät tukeva, ontto varsi.
Lajike ‘Lutea’ erottuu suurista keltaisista, kellonmuotoisista kukistaan (4–6 per varsi) sekä pystyistä vihreistä suojuslehdistä, jotka muodostavat tunnusomaisen kruunun. Sen koristearvo ja luotettavuus palkittiin Royal Horticultural Societyn myöntämällä Award of Garden Merit -tunnustuksella vuonna 1993. Nimitysten ‘Lutea’, ‘Maxima Lutea’ ja ‘Lutea Maxima’ välillä esiintyy jonkin verran epäselvyyttä: osa luetteloista pitää ‘Maxima Lutea’ -nimeä voimakaskasvuisempana muotona, jolla on runsaampi lehvästö, mutta useimmat puutarha-alan toimijat käyttävät nimiä toistensa synonyymeinä.
Avomaalla kukkavarsi nousee helposti 90 cm:n korkeuteen, sipulin halkaisija on 10–12 cm ja kasvusto levittäytyy 30–40 cm:n leveydelle. Ruukussa aikuinen sipuli jää yleensä hieman matalammaksi, noin 70 cm:iin. Kasvu käynnistyy keväällä nopeasti; lehvästö nousee maasta helmi–maaliskuussa. Lehdet ovat 30–40 cm pitkiä, suikeita ja ne sijaitsevat kiehkuroina varren ympärillä. Kukinta ajoittuu huhti–toukokuulle. Kukat ovat riippuvia, 6–8 cm pitkiä, runsasnektarisia ja miedosti tuoksuvia, ja niitä pölyttävät mehiläiset ja kimalaiset. Hedelmä on pitkänomainen kota, aluksi vihreä ja kypsyessään ruskehtuva, ja sen sisällä on mustia siemeniä. Juuristo keskittyy sipulin ympärille: siinä on mehevät juuret (2–3 mm paksuja), jotka ankkuroituvat syvälle ja hyödyntävät kesäistä kosteutta. Kasvi vetäytyy kesällä lepotilaan: lehvästö kellastuu ja kuivuu, ja maanpäällinen osa häviää kokonaan seuraavaan kevääseen asti. Sipulin luteenomainen haju tunnetaan siitä, että se karkottaa myyriä, mutta ei peltomyyrää. Istutuksessa käytettävä sorapeti antaa jonkin verran suojaa jyrsijöiltä.

Fritillaria imperialis 'Lutea' on upea kukkapenkissä yhdessä vihreän–valkoisten tai vihreän–keltaisten Viridiflora-tulppaanien kanssa. Se rytmittää keväisiä istutuksia ylväällä siluetillaan ja näyttävällä kukinnallaan, kun se sijoitetaan matalampien kevätkukkasipulien taustalle. Yhdistä se botaanisiin narsisseihin, valkoisiin tai sinisiin lemmikkeihin tai helmihyasintteihin, jotta muoto- ja korkeuserot korostuvat. Luonnonmukaisessa puutarhassa tai mixed border -istutuksissa se sopii tyylikkäästi yhteen ikivihreiden lehdistöjen kanssa, kuten Euphorbia x martinii -kasvin. Suurissa ruukuissa kasvatettuna, yksin tai yhdessä muutaman kirjavalehtisen tulppaanin kanssa (‘Pretty Princess’, 'Purissima Design'), se tekee vaikutuksen terassilla tai sisäänkäynnin yhteydessä.