Tomaatti Ananas luomu

Ananas-tomaatti – vanha lajike on myöhäinen lajike, joka tuottaa hyvin suuria, meheviä tomaatteja (240–400 g). Hedelmän kuori ja malto ovat keltaisia ja punaisia. Lajike on jatkuvakasvuinen (indeterminate): hedelmissä on vähän siemeniä ja malto on tiivistä, mehukasta ja hyvin makeaa – erinomainen salaattitomaatti. Tomaatti on yksivuotisena viljeltävä kasvi, joka vaatii lämpöä ja ravinteikkaan maan. Ananas-tomaatin minipaakut istutetaan huhti–kesäkuussa, viimeisten hallojen jälkeen, ja satoa saadaan elo–lokakuussa.

Tomaatti on kotoisin Etelä- ja Väli-Amerikasta. Inkat viljelivät useita lajikkeita jo kauan ennen valloittajien saapumista. Nimi ”tomaatti” on peräisin inkakielisestä sanasta Tomatl ja tarkoittaa sekä kasvia että sen tuottamaa hedelmää. Se kuuluu niihin moniin elintarvikkeisiin, jotka ovat tulleet meille Uudesta maailmasta kuten pavut, maissi, kurpitsat, peruna ja chili. Tomaatti vakiintui ruokapöytään selvästi muita hitaammin – syynä se, että sitä kasvatettiin pitkään lähinnä koriste- ja rohdoskasvina, ja sitä pidettiin myrkyllisenä mandrakeen (toinen koisokasvi) hedelmää muistuttavan ulkonäön vuoksi. Vasta 1900-luvun alusta lähtien siitä tuli arkinen ruokakasvi.

Tomaatti on ruohovartinen monivuotinen kasvi trooppisessa ilmastossa, mutta meidän leveysasteillamme sitä viljellään yksivuotisena. Varsi puutuu ajan myötä, ja kasvi tekee pieniä, vaatimattomia keltaisia kukkia, jotka ovat ryhmittyneet kukintoihin ja kehittyvät hedelmiksi. Tomaattia viljellään avomaalla, mutta se onnistuu myös astiassa parvekkeella; tällöin kannattaa suosia pienikasvuisia lajikkeita.

Tomaatti on hedelmävihannes, jolla on monia ravitsemuksellisia etuja. Useimpien vihannesten tapaan se on vähäkalorinen ja runsasvetinen, ja se sisältää erityisen kiinnostavan yhdisteen: lykopeenin, joka on voimakas antioksidantti. Lisäksi se on hyvä C-vitamiinin, A-provitamiinin sekä hivenaineiden lähde.

Keittiössä tomaatteja käytetään raakana tai kypsennettynä monin tavoin: salaateissa tai aperitiivipaloina, grillattuina, täytettyinä, marinoituina, kuivatettuina/konfitoituina, ratatouillessa, kastikepohjissa… Tomaatteja on saatavilla kaikissa väreissä, muodoissa ja kokoluokissa. Hyödynnä monipuolisuus ja viljele kasvimaalla useita lajikkeita makujen vaihtelemiseksi!

Sadonkorjuu: Sadonkorjuuajat vaihtelevat aikaisuuden mukaan: aikaiset lajikkeet korjataan 55–70 päivää istutuksesta, keskiaikaiset 70–85 päivää ja myöhäiset yli 85 päivää istutuksesta. Poimi hedelmät, kun ne ovat saavuttaneet lopullisen värinsä ja kun rakenne on yhä kiinteä mutta hieman pehmentynyt. Parempaa säilyvyyttä varten hedelmä kannattaa irrottaa kannan kera. Huomio: raaoissa hedelmissä sekä varsissa ja lehdissä on solaniinia, eikä niitä pidä käyttää ravinnoksi.

Säilytys: Tomaatin optimaalinen säilytyslämpötila on 10–15 °C. Säilytys jääkaapissa on mahdollista, mutta se heikentää hedelmien makua. Pidempää säilytystä varten tomaatit voidaan konfitoida, kuivata, pakastaa, säilöä purkkeihin tai keittää hilloksi. Konfitointia varten leikkaa tomaatit puoliksi ja talteenota niistä irtoava neste. Aseta puolikkaat leikkuupinta ylöspäin uunipellille. Mausta suolalla, pippurilla ja sokerilla ja kypsennä erittäin miedolla lämmöllä vähintään tunnin ajan. Ota tomaatit uunista, siirrä ne lasipurkkiin ja lisää oliiviöljyä sen verran, että tomaatit peittyvät.

Puutarhurin vinkki: Kastelutarpeen vähentämiseksi maa kannattaa kattaa katteella ohuina, peräkkäisinä kerroksina ruohonleikkuujätteestä, mieluiten sekoitettuna kuiviin lehtiin. Kate pitää maan kosteana ja vähentää myös kitkentätarvetta.